Leikkaus ohi!

Huh huh! Ohi on leikkaus ja takana valvottu yö. Kameran takkuilusta johtuen punaisissa kuvissa on Bella tötterö päässä makuupussissa eilen illalla juuri kotiin tultua ja Bella tänään ottamassa lepiä. (On se jo jaloillaankin ollut, ulkona on käväisty ja jotain ruokaa ja vettäkin se on jo ottanut, joten toipuminen on alkanut, vaikka kuva on aika rento.)

Ihan täysin ongelmitta ei selvitty. Nukutuksen loppuvaiheessa Bella oli vähän mennyt kalpeaksi, veri paennut iholta ja ikenistä, lämpö oli meinannut vähän karata. Eläinlääkäri sanoi, että yksi syy kylmäisyyteen oli ehkä se, että Bella on niin laiha. LAIHA!?!? Viimeksi, kun käytiin, neiti oli vielä ylipainoinen. Hups, meidän lenkkeily on vissiin tuottanut tulosta. Bellan paino oli nyt 6,6 kg, ja se on sitten ilmeisesti tälle koiralle pikkuisen vähänlaisesti. Toisaalta, kun Bella painoi 6,9 kg, se oli sitten jo ylipainoa. Että kyllä aika pienillä marginaaleilla mennään, kun on pikkukoirasta kyse (ja ehkä nyt Bellalla on vähän enemmän lihasta, kun lenkkimme ovat olleet kohtuullisen pitkiä). Joka tapauksessa eläinlääkäri totesi, että vatsassa ei ollut rasvaa käytännössä yhtään.

No, joka tapauksessa kotona piti pitää huoli, että neiti pysyy lämpimänä, ja käärin hänet tuohon vauvan makuupussiin, jossa hän sitten nukkuikin aika monta tuntia. Sitten, kun rupesi heräilemään, niin alkoi vähän vinkuakin. Ei onneksi kovin paljon kuitenkaan, mutta sen verran, että ainakaan minä en nukkunut kuin ehkä muutaman 15 minuutin pätkän.

Neljän aikaan aamuyöstä neiti oli sitten niin paljon hereillä, että tajusi päässään olevan lampunvarjostimen kauheuden ja alkoi pelätä sitä. Neljästä kuuteen Bella sitten istui, tärisi ja huohotti. Ihan selvää pelkoa, samanlaista kuin uutena vuotena tai ukkosella. Soitin päivystävälle eläinlääkärille kuuden maissa aamulla ja kysyin, pitääkö koiralle antaa rauhoittavia vielä kipulääkkeen lisäksi, vai mitä sille tehdään. Lääkäri ei suositellut rauhoittavia, vaan rauhoittelua. Sitten keksin ottaa pöntön päästä pois ja korvata sen pitkällä villapaidalla, mikä onkin ainakin toistaiseksi ollut hyvä ratkaisu. Helma peittää lähes koko haavan, ja Bella on paljon rauhallisempi, koska se pääsi pöntöstä eroon ja on muutenkin tottunut pitämään villapaitaa.

Aamupäivästä neuloin sille jo puuvillasekoitelangasta pidemmän villapaidan, jossa on jalkojen väliin pujotettava, selkään kiinnitettävä läppä. Heti, kun tuo haavalappu otetaan huomenissa irti ja se alkaa osoittaa halua nuolla haavaa, laitan tuon läppäpaidan sille päälle. Toivotaan, että se auttaa, eikä tarvitse pönttöä pistää päähän.