Leikkauksesta on nyt päivälleen viikko, ja vasta nyt Bella tuntuu olevan takaisin oma itsensä. Aika koville on ottanut toipuminen, kun on kuitenkin arasta ja herkästä koirasta kyse. Koko viikon olen nukkunut koiran kanssa alakerrassa lattialla patjalla, jotta a) ei tarvitse kantaa Bellaa yläkertaan ja b) Bella ei hyppää meidän kohtuukorkeaan sänkyyn. Aion nukkua alakerrassa ainakin torstaihin asti, jolloin tikit poistetaan (kun leikkauksesta on kulunut 10 päivää). Kohtuullisen littana vaahtomuovivieraspatja on saanut selän mukavasti jökkiin, mutta kyllähän sitä ihmisen parhaan ystävän takia voi sen verran uhrautua.
Lenkkeily on kielletty yhteensä kahden viikon ajan, vain pienet pissalenkit sallitaan. Viikonlopun aikana huomasi, että Bellalla olisi kyllä virtaa kävellä pitemmästikin, mutta vähän pitää vielä toppuutella. Tötteröä ei ole pidetty päässä, vaan olen vaihdellut ja pessyt kahta neulehaalaria (puuvillasekoitelangasta), joissa on nuolemisen estävä haaraosa. Ilmeisesti haava tällä hetkellä kutiaa, koska Bella tahtoo nuolla haalarin neulepintaa haavan kohdalta. Kohtuullisen hyvin on haava parantunut, mutta ainakin yksi tikki on ratkennut ennen aikojaan. Näyttäisi kuitenkin, ettei se ole haavan umpeutumista estänyt. Tikit saisi kuulemma irrottaa ihan itsekin, mutta en todellakaan uskalla tehdä sitä, vaan varasin tikkien poistoon ajan omalta eläinlääkäriasemalta. Oikeastaan ainoa, mikä ei ole vielä entisellään, on ruokahalu. Toisaalta, jos lenkitys on minimissään, niin ei varmaan ole ihme, ettei ruoka maistu kuin kerran päivässä?
2 kommenttia:
Voi Bellaa :) Hyvä että on toipunut hyvin!
Hyvä, että alkaa toipua! Niin, mitäpäs sitä ei tekis koirulin vuoksi ;)
Lähetä kommentti