Bellan tarina

Tässä on Bella helmikuussa 2008, kun kävimme sitä ensimmäisen kerran katsomassa kasvattajan luona. Ei siis mikään pikkupentu enää. Turkki on sittemmin kasvanut aika tavalla.

.

Kuinka Bella päätyi meille?

.

Esikoinen alkoi kärttää koiraa joskus viime vuoden syksyllä. Tarpeeksi kauan jankutettuaan hän sai koirakuumeen tarttumaan meihin muihinkin. Käytettiin esikoinen vielä allergiatestissä, joka näytti negatiivista, ja puhuttiin, että kesällä sitten otetaan pentu, että on aikaa sitä opettaa sisäsiistiksi.

.

Esikoisen mielestä kesä oli turhan kaukana, joten otettiin käyttöön myös varasuunnitelma: JOS Apulassa sattuisi olemaan nuori, sisäsiisti narttukoira jostain kivasta rodusta tarjolla, niin voitaisiin harkita koiran ottamista jo kevättalvella. Suosikkirotuja oli kymmenkunta: sheltti, cavalier, coton de tulear, silkkiterrieri, bichon havanais, perhoskoira, pitkäkarvainen mäyräkoira... en muistakaan enää kaikkia.

.

Yksi silkkiterrieri oli jo melkein hanskassa, kunnes naapurit ottivat sen, eikä sen tarvinnut muuttaa Turusta tänne Keski-Suomeen. Bellan ilmoitus oli sitten netissä tammikuussa; 1 v 8 kk narttu coton etsi uutta kotia. Innostuimme kovasti ja kirjoitin pitkän viestin myyjälle, joka oli myös Bellan kasvattaja. Bella oli jäänyt pentueesta kotiin emon seuraksi. Ensin kävimme Bellaa vanhassa kodissa katsomassa, ja siitä viikon päästä saimme sen tänne ihan kotiin kuljetettuna.

.

Aluksi se oli arka ja suorastaan liimautunut minuun; iso muutos muutenkin vähän aralle koiralle - ja sänkyynhän se oli ihan pakko päästää nukkumaan. Aloin järjestelmällisen turkinhoidon, aluksi turkista piti leikata pois huopaantuneita takkuja. Ostin hyvän shampoon ja hoitoaineen, pesin ja harjasin, harjasin ja harjasin. Lopulta tuloksiakin on alkanut näkyä, varmaan kalaöljykapseleillakin on ollut oma vaikutuksensa. Turkkia lukuunottamatta Bella oli meille tullessaan hyvässä kunnossa, eikä sillä ole ilmennyt mitään vaikeita käytöshäiriöitä.

.

Alussa Bella itki, kun se jäi yksin, mutta muutamilla yksinkertaisilla toimenpiteillä (radio päällä, kätkettyjä herkkuja etsittäväksi, D.A.P.-haihduttimen käyttö) sekin loppui lyhyeen. Tietynlainen arkuus (paukkuarkuus varsinkin) näyttää kuuluvan Bellan luonteeseen, ja se on vähän haukkuherkkä, mutta kaiken kaikkiaan voin kyllä sanoa, että suloisen, ihanan koiran me perheeseemme löysimme. Oppivainen, seurallinen, hellyydenkipeä, touhukas, ja oikea sydäntensärkijä!

.

(Kappalejako ei meinaa onnistua, niin kokeillaan tuollaisia ylimääräisiä pisteitä kappaleiden välissä, josko nyt tulisi jonkunlaiset välit, ihme juttu?!)