Kurakelit alkavat...

Kevään kurakelit ovat pikkuhiljaa alkaneet Keski-Suomessa. Niitä vastaan olemme varustautuneet Hurtan kurahaalareilla. Bellan haalari istuu todella hyvin ja on sopiva, mutta Tuikelle oli vaikea löytää sopivaa Hurtan mallistosta: sillä on liian lyhyet jalat tuohon Bellan haalariin. Jouduin sitten ottamaan haalarin, joka on suunniteltu kääpiömäyräkoiralle! Lahkeet ovat siis sattuneista syistä vähän liian lyhyet, joten melko paljon tassukarvaa pursuaa ulos haalarista. Sovitettiin myös tavallisen mäyräkoiran haalaria, jossa lahkeet olivat sopivat, mutta selkä liian pitkä eikä häntä päässyt nousemaan oikeaan asentoonsa selän päälle.

Varmaan paras keino selvittää kurakelit on lenkkeillä mahdollisimman paljon metsässä. Siellä on pitkään lunta, eikä loppujen lopuksi koskaan ihan kuraista. Märkää kyllä, mutta metsän karike havunneulasineen ei likaa turkkia samalla tavalla kuin tienvarsien kura. Onneksi meidän pihasta pääsee suoraan metsään, ei tarvitse välttämättä tielle lähteä lainkaan. Metsä ei ole suurensuuri, mutta kyllä se pienen koiran lenkkeilyyn riittää.

Lankakorin tyhjennystä

Lankakorin tyhjennysoperaatio etenee. Yllä räsymaton tapaan tehty puuvilla(sekoite)paita. Sopii käytettäviksi sellaisina aamuina, kun ei osaa päättää, mitä väriä valitsisi päälle. Sama sitten valita ne kaikki! Alakuvassa pikkupussukka pörrölangasta (Novitan Tango Fani), joita niitäkin on jäänyt nurkkiin pyörimään.

Sain vihdoin blogin otsikkokuvan vaihdettua. Nyt on Tuikekin päässyt mukaan. :)

Vatsatauti

Tänään oli Bellan vuoro sairastaa. Aamu alkoi kauhealla oksentamisella. Bella oksensi varmaan 10 kertaa aamulla ja oli todella vaisun oloinen, kun olin töihin lähdössä. Ruuasta se ei ole koskaan aiemmin kieltäytynyt, mutta tänä aamuna ruokaa laittaessani se makasi aivan voipuneena keittiön matolla. Olipa kurja lähteä töihin ja jättää se siinä kunnossa kotiin.

Töistä soittelin sitten eläinlääkärille, ja sieltä kehotettiin tulemaan näyttämään sitä, kun oireet olivat olleet noin rajut. Iltapäivällä vein Bellan sinne, sillä todettiin kuumetta 39,4, ja tulehdusarvot olivat verikokeessa hieman kohollaan. Suolisto ei ollut arka, joten eläinlääkäri totesi mahalaukun olevan ärtynyt syystä tai toisesta. Toissailtana Bella söi kyllä ulkoa jotain kummallista, jota en ehtinyt saada sen suusta pois. Ehkä ärtyminen johtui siitä. Tavallisesti Bellan vatsa on aina ihan loistavassa kunnossa, eikä sillä ole taipumusta oksenteluun eikä ripulointiin.

Koska viikonloppu oli tulossa, eläinlääkäri pisti Bellan n. tunniksi tippaan nesteytykseen. Saimme myös antibioottikuurin ja oksentelua hillitsevää sekä vatsansuojalääkettä. Ruokaa saa alkaa antaa huomenna alkaen keitetyllä riisillä. 

Tuikesta sen sijaan on hyviä uutisia. Cherry eye painui itsekseen pois vuorokauden sisällä siitä, kun olin tilannut leikkausajan! Ainakaan toistaiseksi se ei ole ilmaantunut takaisin, joten leikkausaika on peruttu. Voi olla, että se vielä jossain vaiheessa uusiutuu, mutta enpä maalaile turhaan piruja seinille.

Turkinhoitoa ja TURKINHOITOA

Yllä Bella uudessa maastovillapaidassaan. Nyt kelpaa lähteä maastoon. Ai niin, paitsi että siellä on lunta niin paljon, etteivät pienten koirien jalat oikein riitä kulkemiseen.

Toissailtana pesin molemmat koirat. Tässäpä pesun ja jälkihoidon kulku pääpiirteissään:

BELLA: Koira viedään suihkuun, kastellaan turkki ja pestään se. Huuhdellaan, laitetaan hoitoaine ja mennään saunaan lämmittelemään hetkeksi. Huuhdellaan hoitoaine pois, kuivataan koira ja jätetään juoksentelemaan ja kuivailemaan turkkiaan hetkeksi. Aikaa kului n. 15 minuuttia.

TUIKE: Koira viedään suihkuun. Turkin kastelemiseen kuluu vettä ja minuutteja, koska aluskarvaa on niin paljon. Myös shampoon hieromiseen ja huuhteluun kuluu paljon aikaa. Hoitoaine turkissa mennään saunaan vähäksi aikaa lämmittelemään. Hoitoaine huuhtoutuu turkista yllättävän nopeasti. Päästetään koira pyyhekuivauksen jälkeen juoksentelemaan asuntoon siksi aikaa, että omistaja selviytyy saunasta ja suihkusta ulos. Aikaa kului n. 30 minuuttia.

Kun omistaja tulee saunasta ulos, Bella on lähes kuiva, kun taas Tuikea palelee märässä turkissa. Ensimmäisenä käsittelyyn joutuu siis Tuike.

TUIKE: Otetaan fööni, harja, kampa ja sakset. Takkuikä on iskenyt, kun turkki kasvaa juuri nyt (ikää 8 kk) vauhdilla. Föönataan, kammataan ja harjataan. Pari takkua jaloista ja yksi korvan takaa on pakko selvittää saksien kanssa, vaikka edellisestä pesusta on vasta vähän reilu viikko. Aikaa kuluu n. 1,5-2 h. Täytynee hankkia tehokkaampi fööni, sellainen jota käyttäessä molemmat kädet jäävät vapaaksi. Tuloksena ihanan pehmoinen ja siloinen turkki, joka yltää lähes maahan asti.

BELLA: Tuikea käsitellessä Bella on kuivunut jo niin paljon, ettei fööniä tarvita. Sitä paitsi Bella pelkää sitä muutenkin. Otetaan koira ja kampa syliin. Kammataan turkki auki. Aikaa kuluu n. 10 minuuttia. Saksia ei tarvita, vaikka edellisestä pesusta ja perusteellisesta harjauksesta on yli kaksi viikkoa. Tuloksena ihana valkoinen pilvenhattara.

Talvilomalla viimeisteltyjä

Kuluvalla hiihtolomaviikolla olen saanut pääteltyä kuvan kolmet sukat, joita olen neuloskellut ja samalla vajentanut lankavarastojani. Pienimmät on varmaan kokoa 34-35, keskimmäiset 41-42, ja suurimmat 43-44. Tällä hetkellä puikoilla on puuvilla- ja puuvillasekoitelangoista ihan pähkähullu jämälankaraitapaita. Saas nähdä, missä sitä pystyy edes käyttämään.

Tuiken silmä on kortisonin ansiosta rauhoittunut, mutta vilkkuluomi on edelleen näkyvissä, eli leikkaus varmaan tulee. :/

Ekovuodesta: Helmikuussakin muistin ekoilla kohtuullisesti, mutta ehkä einesten määrä oli kasvussa tammikuun alkuhuumaan verrattuna. Kaikenlaisen pahvin kierrätys näyttää nyt vakiintuneet hyvälle tasolle. Nyt maaliskuun alussa tein kirpparilta todellisen löydön: vanhan puisen pienen kirjoituspöydän, jonka avulla saan meidän makkariin perustettua itselleni työpisteen (työtuoli oli tosin ostettava uutena, kun halusin satulatuolin). Jatkossa joudun paiskimaan töitä myös kotona, koska olen juuri aloittanut väitöskirjaprojektin. Helmikuussa minut hyväksyttiin Jyväskylän yliopiston jatko-opiskelijaksi, ja nyt sitten iso urakka odottaa.

Cherry eye

Viikonloppuna Tuiken oikea silmä tulehtui. Luulin, että kyseessä oli ihan tavallinen silmätulehdus, joka vaan sattumalta pullisti sisäsilmäkulmassa olevaa vilkkuluomea ilkeän näköisesti. Mutta eilen eläinlääkärissä todettiinkin sitten cherry eye, joka saattaa vaatia leikkaushoidon. Kuvassa näkyy tuo ylimääräinen vilkkuluomi, keltainen väri silmänaluskarvoissa on ainetta, jolla silmänpinta värjättiin, jotta mahdolliset haavat silmänpinnassa näkyisivät. Niitä ei onneksi ollut, eli mitään tapaturmaa ei ole sattunut huomaamattani.

Hoitona on tässä vaiheessa kortisonipitoinen silmätippa, tai oikeastaan salva. Jos vilkkuluomi rauhoittuu ja palaa omaan piiloonsa viikon kuluessa, ollaan tyytyväisiä ja toivotaan, että se myös pysyy siellä. Jos viikossa ei tapahdu mitään edistystä, pitää varata aika tuon vilkkuluomen kirurgiseen poistoon. Tämä on kuulemma pieni ja vaivaton operaatio. Vaarana on kuitenkin kyynelkanavan tukkiutuminen ja sen seurauksena kuiva silmä. Onneksi on vakuutus. Tämän kuulemma vakuutus myös kattaa, toisin kuin esim. hammashoitoa.

Lääkäri oli sitä mieltä, että cherry eye on kohtuullisen yleinen lhasa apsoilla. Itse en ollut moisesta diagnoosista ikinä kuullutkaan.

Ai niin, onhan sentään hyviäkin uutisia. Käytin Tuikea eläinlääkärin vaa'alla, ja sen paino on nyt noussut n. kuuteen kiloon (tosin se oli juuri syönyt ennen punnitusta, joten en ihan täysin usko noihin lukemiin). Lääkäri tunnusteli Tuiken kroppaa ja totesi sen edelleen olevan hoikka, mutta ERITTÄIN hyvässä lihaskunnossa. Kehui myös Tuiken luonnetta; se ei yhtään yrittänytkään murista tai näykkiä, eikä paljon edes pyristellyt, kun silmää tutkittiin.

Tuike - tyypillinen lhasa apso?

Minähän olen lhasa apson omistajana varsin tuore, eikä minulla ole aiempaa kokemusta tästä ihanasta rodusta. Kasvattaja Liisa kuitenkin kyseli edellisen postauksen kommenteissa Tuiken luonteesta, ja nyt yritän vastata. Otin esille lhasa apso -yhdistyksen sivuilta löytyvän kirjoituksen apson luonteesta ja peilaan Tuikea näihin ominaisuuksiin.

Iloinen: Kyllä, Tuike on oikein eloisa ja iloinen koira. Jotenkin se on aina hyvällä tuulella ja kiinnostunut kaikesta mitä sen ympärillä tapahtuu. Oikea perässähiihtäjä.

Valpas: Kyllä. Välillä jopa liikaakin. Melko haukkuherkkä se on, mutta oletan, että tämä ominaisuus on oikein jalostunut Bellan seurassa, joka myöskin on haukkuherkkä. Jos joku on ovella, silloin mielestäni saakin haukkua. Mutta sitä turhaa joka rapsahduksesta haukkumista olemme nyt täällä yrittäneet karsia molemmilta koirilta.

Vakaa: Hmm... mitähän tähän nyt sanoisi? Ehkä se ilmennyt paukkuarkuus on ominaisuus, joka ei käy yksiin tuon vakauden kanssa. Toisaalta en kyllä luonnehtisi Tuikea araksi, keskimäärin se on pikemminkin utelias ja reipas. Mutta kovia ääniä se kyllä vähän säikkyy. Tässäkin saattaa ympäristö, eli Bellan esimerkki olla vaikuttanut. Huomasin tosin kyllä ihan pikkupentunakin, että Tuike saattoi säikähdellä ohi kovaa ajavia autoja. Bellaan verrattuna paukkuarkuus on kuitenkin melko lievää, eli sellaista kokonaisvaltaista paniikkia ei paukahduksista tule.

Itsetietoinen: No, joskus ainakin vähän itsepäinen. Ilmenee välillä koulutuksessa tai luoksetulemisen hitaudessa. Odotin kuitenkin "pahempaa". Mielestäni Tuike on kohtuullisen pehmeä luonteeltaan.

Pidättyväinen vieraita kohtaan: Ei todellakaan! Työkaverini juuri pari päivää sitten nauroi, että tämäkö on se koira, jonka ei pitänyt välittää vieraista ihmisistä! Tuike kyllä rakastaa lähtökohtaisesti kaikkia ja menee mielihyvin vieraankin syliin ja käsiteltäväksi. Esim. hampaat antaa katsoa kenen vaan. Myös toisten koirien luo se menee ennakkoluulottomasti, jos vaan pääsee.

Voimakastahtoinen: Ei ainakaan minua kohtaan. Tuike on ymmärtänyt meidän perheessä, että se on minun, mieheni ja meidän esikoisen alapuolella arvojärjestyksessä. Toistaiseksi se ei ole ihan varma, onko meidän kuopus sen ylä- vai alapuolella. Joskus on vähän murahtanut kuopukselle, jos se on yrittänyt ottaa sen suusta jotain sinne kuulumatonta. Meille aikuisille Tuike ei murise, jos siltä ottaa tavaran suusta pois tai vaikka menisi sen ruokakupille kun se syö. (No, eipä sille tuo ruoka näytä muutenkaan niin tärkeää olevan...) Hoitotoimenpiteet sujuvat myös hienosti. Joskus Tuike hieman narisee harjattaessa, mutta mielestäni se ei ole oikeata murinaa, vaan sellaista kyllästynyttä valitusta periaatteen vuoksi, jos harjaaminen kestää liian kauan. Samoin kynsiä leikattaessa se päästää ihmeellisiä ääniä, vikinöitä ja urahduksia, mutta ei varsinaisesti silti pyri pois sylistä.

Ei-miellyttämisenhaluinen: Cotoniin verrattuna tämä ominaisuus pitää paikkansa, mutta toisaalta odotin silti, että Tuike olisi vielä itsenäisempi. Hyvin mielellään se tulee syliin ja yllättävän mielellään koulutuksessakin tekee vaadittuja juttuja. Ei se silti sellainen sylivauva ole kuin Bella, joka voisi istua sylissä vaikka tuntikausia.

Kiintyy perheeseensä voimakkaasti: Totta. Tuike on enemmän koko perheen koira, kun taas Bella on hyvin voimakkaasti minun koirani. Lapset saavat ottaa Tuiken milloin vain syliin, se on siitä vaan onnellinen. Sellaista tilannetta, että Tuiken olisi pitänyt meitä puolustaa, ei ole tullut vastaan, joten en tiedä, puolustaisiko se.

Ei välttämättä sopeudu elämään laumassa: Meidän kahden koiran lauma näyttää toimivan oikein hyvin. Sellaista kahdenkeskistä nujuamista on lähes päivittäin, mutta vain pari kertaa rähinä on noussut sille tasolle, että olen viheltänyt pelin poikki. 

Yhteenvetona voisin siis sanoa, että ihastuttavan söpö, pehmeä ja seurallinen koira, jolla on omia ideoita. Jos ei tekemistä ole tarjolla, se keksii sitä ihan itse. Lankakerät, lyijykynät ja pahvinpalat ovat kaikki vallan ihania leikkikaluja.