Uusi kamera ja koiravieras

Vanha kamera ei korjaantunut itsestään, joten ostin sitten uuden. Megapixeleitä on nyt yli kaksinkertainen määrä entiseen verrattuna. Mitähän niillä kaikilla oikein tekeekään? Nettiä varten joka tapauksessa kuvanlaatua joutuu vähän heikentämään... No, pääasia, että mulla on nyt hieno uusi lelu.

Bella on toipunut hienosti, tällä viikolla ollaan aloitettu jo pikkuhiljaa pidemmät lenkit taas. Pieni tulehtunut kohta on vielä haavan alaosassa, jota pitää seurata, lähteekö parantumaan vai pitääkö sitä vielä lääkitä. Mutta kaiken kaikkiaan koira on jo ihan oma itsensä taas.

Meillä on tällä viikolla kylässä vieras, labradorinnoutaja Vera, joka köllöttelee todella aktiivisen näköisenä ylemmässä kuvassa (jos sitä yrittää saada istumaan, niin se vaan tunkee suoraan kuvaajan syliin). Yritin ja yritin saada tyttöset samaan kuvaan, mutta se oli tällä erää sula mahdottomuus, eivät vaan pysyneet tarpeeksi lähellä toisiaan ja tarpeeksi kaukana kuvaajasta.

Bella on muuten aika pomottaja Veran suhteen; ilmeisesti kotikenttäetu antaa oikeuden vähän isotella. Ulkona varsinkin Bella yrittää välillä laittaa järjestykseen paitsi Veraa, niin myös kaikkia vastaantulevia koiria. Vaikuttaa siltä, että se kokee olevansa lauman suojelija, ja koko ulkoilevan lauman henki on nyt kiinni siitä, miten Bella saa Veraa ja meitä mukana kulkevia ihmisiä suojeltua. Hieman huvittaa, miten arka koira onkin yhtäkkiä näin voimainsa tunnossa?!?

Leikkauksesta kulunut viikko

Leikkauksesta on nyt päivälleen viikko, ja vasta nyt Bella tuntuu olevan takaisin oma itsensä. Aika koville on ottanut toipuminen, kun on kuitenkin arasta ja herkästä koirasta kyse. Koko viikon olen nukkunut koiran kanssa alakerrassa lattialla patjalla, jotta a) ei tarvitse kantaa Bellaa yläkertaan ja b) Bella ei hyppää meidän kohtuukorkeaan sänkyyn. Aion nukkua alakerrassa ainakin torstaihin asti, jolloin tikit poistetaan (kun leikkauksesta on kulunut 10 päivää). Kohtuullisen littana vaahtomuovivieraspatja on saanut selän mukavasti jökkiin, mutta kyllähän sitä ihmisen parhaan ystävän takia voi sen verran uhrautua.

Lenkkeily on kielletty yhteensä kahden viikon ajan, vain pienet pissalenkit sallitaan. Viikonlopun aikana huomasi, että Bellalla olisi kyllä virtaa kävellä pitemmästikin, mutta vähän pitää vielä toppuutella. Tötteröä ei ole pidetty päässä, vaan olen vaihdellut ja pessyt kahta neulehaalaria (puuvillasekoitelangasta), joissa on nuolemisen estävä haaraosa. Ilmeisesti haava tällä hetkellä kutiaa, koska Bella tahtoo nuolla haalarin neulepintaa haavan kohdalta. Kohtuullisen hyvin on haava parantunut, mutta ainakin yksi tikki on ratkennut ennen aikojaan. Näyttäisi kuitenkin, ettei se ole haavan umpeutumista estänyt. Tikit saisi kuulemma irrottaa ihan itsekin, mutta en todellakaan uskalla tehdä sitä, vaan varasin tikkien poistoon ajan omalta eläinlääkäriasemalta. Oikeastaan ainoa, mikä ei ole vielä entisellään, on ruokahalu. Toisaalta, jos lenkitys on minimissään, niin ei varmaan ole ihme, ettei ruoka maistu kuin kerran päivässä?

Leikkaus ohi!

Huh huh! Ohi on leikkaus ja takana valvottu yö. Kameran takkuilusta johtuen punaisissa kuvissa on Bella tötterö päässä makuupussissa eilen illalla juuri kotiin tultua ja Bella tänään ottamassa lepiä. (On se jo jaloillaankin ollut, ulkona on käväisty ja jotain ruokaa ja vettäkin se on jo ottanut, joten toipuminen on alkanut, vaikka kuva on aika rento.)

Ihan täysin ongelmitta ei selvitty. Nukutuksen loppuvaiheessa Bella oli vähän mennyt kalpeaksi, veri paennut iholta ja ikenistä, lämpö oli meinannut vähän karata. Eläinlääkäri sanoi, että yksi syy kylmäisyyteen oli ehkä se, että Bella on niin laiha. LAIHA!?!? Viimeksi, kun käytiin, neiti oli vielä ylipainoinen. Hups, meidän lenkkeily on vissiin tuottanut tulosta. Bellan paino oli nyt 6,6 kg, ja se on sitten ilmeisesti tälle koiralle pikkuisen vähänlaisesti. Toisaalta, kun Bella painoi 6,9 kg, se oli sitten jo ylipainoa. Että kyllä aika pienillä marginaaleilla mennään, kun on pikkukoirasta kyse (ja ehkä nyt Bellalla on vähän enemmän lihasta, kun lenkkimme ovat olleet kohtuullisen pitkiä). Joka tapauksessa eläinlääkäri totesi, että vatsassa ei ollut rasvaa käytännössä yhtään.

No, joka tapauksessa kotona piti pitää huoli, että neiti pysyy lämpimänä, ja käärin hänet tuohon vauvan makuupussiin, jossa hän sitten nukkuikin aika monta tuntia. Sitten, kun rupesi heräilemään, niin alkoi vähän vinkuakin. Ei onneksi kovin paljon kuitenkaan, mutta sen verran, että ainakaan minä en nukkunut kuin ehkä muutaman 15 minuutin pätkän.

Neljän aikaan aamuyöstä neiti oli sitten niin paljon hereillä, että tajusi päässään olevan lampunvarjostimen kauheuden ja alkoi pelätä sitä. Neljästä kuuteen Bella sitten istui, tärisi ja huohotti. Ihan selvää pelkoa, samanlaista kuin uutena vuotena tai ukkosella. Soitin päivystävälle eläinlääkärille kuuden maissa aamulla ja kysyin, pitääkö koiralle antaa rauhoittavia vielä kipulääkkeen lisäksi, vai mitä sille tehdään. Lääkäri ei suositellut rauhoittavia, vaan rauhoittelua. Sitten keksin ottaa pöntön päästä pois ja korvata sen pitkällä villapaidalla, mikä onkin ainakin toistaiseksi ollut hyvä ratkaisu. Helma peittää lähes koko haavan, ja Bella on paljon rauhallisempi, koska se pääsi pöntöstä eroon ja on muutenkin tottunut pitämään villapaitaa.

Aamupäivästä neuloin sille jo puuvillasekoitelangasta pidemmän villapaidan, jossa on jalkojen väliin pujotettava, selkään kiinnitettävä läppä. Heti, kun tuo haavalappu otetaan huomenissa irti ja se alkaa osoittaa halua nuolla haavaa, laitan tuon läppäpaidan sille päälle. Toivotaan, että se auttaa, eikä tarvitse pönttöä pistää päähän.

Bella 3 v

Tänään on Bellan 3-vuotissyntymäpäivä. Onnea Bella! Kuvassa Bella taistelee vimmatusti uuden synttärilelunsa kirahvin saamisesta itselleen.

Kameraan tuli muuten joku värivika. Luulin, että punainen reunus (josta suurimman osan sain rajattua pois) näkyi vain kameran näytössä, mutta kun siirsin kuvat tietokoneelle, kameran näytön värivirhe näköjään siirtyi mukana?!?! Saas nähdä, joutuuko uuden kameran ostoon, vai toipuuko tuo vielä...

Pumpuliturkin salainen ase

Pumpuliturkille on löytynyt uusi salainen ase. Voin sen tässä silti paljastaa,vaikka meneekin mainoksen puolelle (eikä ole edes maksettu mainos!). Tigin Pet Head -tuotteet ovat loistava keino pitää Bellan turkki kunnossa. Erityismaininnan ansaitsee kuvassa keskellä oleva keltainen hoitoaine, vai huuhteluaineko lie, kun nimi on "rinse". Se on tarkoitettu pitkälle ja kiharalle turkille, on koostumukseltaan melko juokseva, joten se levittyy helposti pitkään turkkiin, ja se vaikuttaa tosi riittoisalta. Parasta on kuitenkin sen erittäin hyvä takkujen selvityskyky. Kaiken lisäksi turkki säilyttää silkkimäisen pehmeän tunteen kauemmin kuin aikaisemmin käyttämieni hoitoaineiden jälkeen.

Kuvassa vasemmalla on shampoo, joka on myös tosi riittoisa. Ainoa miinuspuoli tulee voimakkaasta tuoksusta. Oikealla on turkkiin jätettävä takkujen selvittelysuihke, jota en ole vielä edes tarvinnut, koska isoja takkuja ei ole tullut!

Itse ostin nämä tuotteet JKL:stä Kampaamo Verstaasta, nettikaupostakin löytynee, ainakin täältä.

Kevätpusero

Uutta kevätpaitaa pukkaa. Muuten oikein onnistunut teos, mutta kaula-aukkoa pitää vähän vielä fiksailla (niin, jos saan aikaiseksi). Se on sen verran avara, että tahtoo valua aina toiselta olkapäältä alas, mikä on äärimmäisen ärsyttävää. Jonkun tiukemman pikkureunuksen voisi virkata kaula-aukkoa kiristämään.

Lanka on jostain alelaarista ostettua Novita Tahitia (100 % akryyli), ohje himpun verran muunneltuna Novita 2/2003 -lehdestä. Tämä näyttää muuten mielestäni paljon paremmalta sinisenä kuin valkoisena, jollainen se on tuossa lehden mallissa.

Ai niin, ja sivuhuomautuksena lisättäköön, että tilasin Ellokselta Smiling Feet -merkkiset päkiä- ja kantapääpehmusteet noihin äitienpäivälahja-avokkaisiin. Saas nähdä, pysyvätkö kengät paremmin jalassa niiden avulla.

Leikkausaika varattu

Uskaltauduin vihdoin varaamaan ajan Bellan sterilointiin. Maanantaina 1.6. olisi aika. Olen sen viikon itse lomalla, joten on sitten helpompi vahtia toipuvaa koiraa, ettei se loukkaa itseään vaikkapa portaissa.

Vähän hirvittää, mutta jos toisaalta uhkavaihtoehtona on kohtutulehdus jossain vaiheessa, niin ehkä on parempi leikkuuttaa terve koira kuin koira, joka kärsii kohtutulehduksesta ja on siinä vaiheessa tosi sairas. Tämä kohtutulehduksen riski on siis siksi Bellalla korkeampi, kun sillä on tosi epäsäännölliset juoksut. Toivottavasti kaikki menee hyvin.