Tuhti tyttö?!?!?

Jyväskylän näyttelyssä käytiin, kehäkuvat ovat valitettavasti vähän huonoja. Pistetäänpäs ensin arvostelu ja sitten perään omat kommentit:

"Hieman tuhdissa kunnossa esitetty nuori narttu, jolla ylälinja painuu liikkeessä. Hyvät mittasuhteet, hyvä pigmentti, hieman pitkä ja kapea alaleuka, hyvä karvapeite ja runko. Tänään hieman laiska liikkeessä. Liikkeessä hieman etumatala, liikkuu kuitenkin melko hyvin halutessaan." Tulos: JUN EH, JUK3. Tuomari: Pirjo Aaltonen.

Että tuhti tyttö?!?! Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Tuikesta eikä minusta? Vai emäntääkö tässä arvosteltiin? Tuikellahan on ollut tuota syömishaluttomuutta ja olen harrastanut kädestä syöttämistä aina siinä vaiheessa kun sille tulee tyhjän mahan oksenteluvaihe. Olen kyllä huomannut, että enää se ei ole anorektisen laiha, mutta ei siitä kyllä mielestäni tuhtia saa vielä tekemälläkään, kun jokainen kylkiluu ja selkänikama tuntuu sormien alla ihan selvästi. Jos selkä on vähän notkolla, niin ei se kyllä ylipainosta johdu. Mutta asia selvä, vähennetään kädestä ruokkimista... ;)

Hieman pitkä ja kapea alaleuka ei tullut yllätyksenä, mutta jos tämä oli se tuomari, jonka ei pitänyt purennasta kovin suuresti välittää, niin ehkä tämä Tuiken purenta sitten oikeasti on aika huono. :/

Ja sitten tuo liikkuminen. Voi kökkö! Tällä kertaa Tuike liikkui todellakin huonoiten ikinä. Aamusta tyhjässä kehässä kokeiltiin, ja Tuike liikkui kehässä kohtuunätisti. Ei vauhdilla, mutta kuitenkin eteenpäin jarruttelematta. Mutta kun tuli meidän vuoromme astua kehään, niin neiti päätti tehdä neliraajajarrutuksen ja tuppasi pyllyä maahan. Aivan samanlainen stoppi kun ulkona, kun sille pistää kokohaalarin päälle. Ei sitten mihinkään. Vetää piti perässä ja sitten tuntui, että kohta tulee yrjö, kun oikein kiskoo. Koiralta siis, ei minulta. Tuomarista poispäin Tuike vielä jotenkuten käveli - hitaasti ja perässäroikottaen - mutta tuomariin päin ei millään. Ei sitten kirveelläkään. Tämä olisi pitänyt oikeasti saada videolle ja lähettää hauskoihin kotivideoihin! (Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että ei me sattuneesta syystä jääty kovin pitkäksi aikaa enää tämän esiintymisen jälkeen kehän laidalle hengailemaan...)

Loppujen lopuksi en voi olla kuin yllättynyt siitä, että saatiin jopa EH. Kehän kaksi muuta junnunarttua porhalsivat luonnollisesti Tuiken ohi, joten kehän viimeiseksi jäätiin. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että eläinten kanssa pitää varautua yllätyksiin. :)

Tonttuilua

Kuvissa askarteluillan tonttuilua, suurentuvat klikkaamalla. Kutsuimme toisen äidin kanssa kuopuksen luokat vanhemmat askarteluiltaan. Tulos: askartelimme pari iltaa kahdestaan. No, ainakin seura oli hyvää! :)

Yläkuvissa heinäseipäistä yhteistyönä askarreltu tonttuarmeija. Kasvojen maalauksen jätin suosiolla toiselle osapuolelle, joka on ennenkin koskenut öljyväreihin. Meikäläisen maalaustaidoilla noista olisi saattanut tulla Halloween-hirviöitä. Itse keskityin tonttujen vaatetukseen.

Alakuvassa lankatonttuja helminenineen ja huopalakkeineen, joita ehdin tehdä heinäseivästonttujen lomassa. Yksinkertainen ja nopea idea, ja tuloksena aika hauskoja veikkoja.

Askartelua paskartelua

Lisää syysloman saavutuksia yläkuvissa. Viime syksyn tapaan minulla ja ystävälläni on suunnitelmissa järjestää askarteluilta kuopuksen luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Tarkoituksena on askarrella tuotteita myyntiin joulumyyjäisiin. Korttipajaan piti kehitellä jotain ideoita, ja tuossa ylhäällä niitä nyt on. Voitte varmaan arvata, että melko jouluinen on ollut meillä tämän syysloman tunnelma... :) Kuvat suurentuvat klikkaamalla.

Sukkatehdas

Tässäpä näytillä vähän tämän syksyn satoa. Myyjäisiin näillä näkymin ovat kaikki menossa. Jos ei käy kaupaksi, niin sitten täytynee antaa lähipiirille lahjaksi. ;)  Yläkuvassa parit vauvantossut ja lasten sukat. Keskimmäisessä aikuisten sukkasatoa.

Alimmassa kuvassa on jämälangoista seiskan puikoilla neulottu kauluri, jonka väritys onnistui mielestäni tosi kivasti. Ohje: Moda 6/2006. Työssä oli koko ajan kolme ohutta lankaa yhtä aikaa, ja siksi värit vaihtelevat vähän niin kuin meleerattuna. Harmi, ettei noita pehmolankoja jäänyt enää niin paljon, että olisi voinut neuloa kaulurille kaveriksi jonkunlaisen myssyn. Kaulurikin päätyy myyntiin, koska itse en voi kaulan ihoa vasten mitään villaa sisältävää pitää.

Talvea odotellessa

Tämä syksy on ollut ihanan kuiva, kovin paljon ei ole tarvinnut kuratassuja pestä. Ensilumikin tänne jo satoi (ja on melkeinpä sulanutkin jo), mutta koska olen enemmän syksy- kuin talvi-ihminen, haluan vielä fiilistellä syksyn viimeisiä tunnelmia ennen lumipeitettä. Vaihdoin blogin otsikkokuvaakin, koska edellisessä Tuike oli vielä pentuturkissaan.

Loppuvuodelle onkin ohjelmassa enää yksi järjestetty koiratapahtuma: Jyväskylän kv näyttely 13.11. Pikkulintu kertoi, että JKL:n tuomari Pirjo Aaltonen saattaisi olla sellainen, joka ei niin pahasti voimakasta alapurentaa katsoisi. Toivotaan, että vinkki pitää paikkansa! Viimeiset mätsärit tässä lähistöllä menivät sivu suun aikatauluongelmien takia. Ensi vuonna palataan niihinkin sitten, ehkä jopa kahden koiran voimin. Virallisten näyttelyiden kalenteriakin olen jo vähän silmäillyt...

Tuike jäkäläpedillä.

Pienimuotoinen riehumistaistelu. Kuuluu välttämättömänä osana jokaiseen lenkkiin, jonka aikana koirat ovat irti hihnoistaan.

Tuike maastoutuneena hiekkakuoppaan.

Tuike piilossa!

"Mami, mihin seuraavaksi?"

"Kuka tulee? Kuuletko sinäkin?"

Juostaan niin, että turkit vaan hulmuaa!

Mustakitaturskaa ja tapiokaa

Mustakitaturskaa ja tapiokaa - siinäpä Bellan eliminaatiodieetin ruoka-aineet seuraavaksi kahdeksaksi viikoksi. Eikä mitään muuta. Onneksi noita ei sentään tarvitse itse kokata, vaan edellä mainittu mystinen proteiini-hiilariyhdistelmä löytyy suoraan Royal Canin Sensitivity Control -ruuasta. Koepussista maistettuaan Bella oli aivan myyty. Nappulat ovat sen verran isoja, että sopivat (ja kelpaavat) onneksi myös makupaloiksi tarvittaessa.

Eläinlääkärissä käytiin, ja Bellan tämänkertainen korvatulehdus oli lääkärin mukaan oikein tyypillinen allergiaoire; näytteestä ei löytynyt bakteereita eikä sanottavassa määrin hiivaakaan, mutta iho korvassa on silti tosi ärtynyt. Kortisonipitoisilla korvatipoilla oireen saa taas hoidettua, mutta varsinainen aiheuttaja olisi hyvä löytää, muuten tässä korvatulehduskierteessä todennäköisesti ollaan ja pysytään. Tassuihin ja suupieliin saatiin myös rauhoittavaa salvaa.

Toivottavasti allergian aiheuttaja aikanaan löytyy. Vaikka Bellan oireet eivät mitenkään kauhean voimakkaita olekaan, ei silti ole kiva olla, kun tietää, ettei koiralla ole kaikki ok, ja lääkkeillä vaan ensiapua annetaan.

Turvaa pimeyteen

Olen tässä pari viikkoa harmitellut, kun meidän kylällä on ollut todella pimeää meininkiä: Katulamppujen lamppuosia vaihdetaan ja suuri osa lampuista ei ole ollut toiminnassa. Ollaan koirien kanssa pimeydessä hiivitty ja säikähdelty vastaantulijoita, varsinkin niitä, jotka ajavat pimeässä pimeillä fillareilla.

No, tänä iltana sain sitten kaivettua tyttösille kuvassa olevat heijastinliivit, itselleni heijastimet ja vielä otsalampukin (tosin paristo oli vähän jo hiipunut). Lähdimme reippaina iltalenkille - ja vot - katulamputkin olivat taas toiminnassa! Ihan meikäläisen tuuria. No, toisaalta nuo turvavarusteet tuovat kyllä näkyvyyttä, vaikka katulamput olisivatkin toiminnassa, joten ehkä nämä toimenpiteet eivät olleet turhia.

Sitten vielä allergia-asian jatkoa: Bellan korva kutisee taas, ja tassujen kalvaminenkin on taas muutaman viikon tauon jälkeen jatkunut. :(  Ehkäpä yrjölänpuurossa on sitten joku ainesosa (esim. naudanliha), joka ei Bellalle sovi TAI sitten se onnistui tässä yhtenä päivänä syömään Tuiken ruuan jämät. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin mahdollisia. Jatkan vielä jonkun aikaa tuolla puurolla, mutta aika todennäköiseltä näyttää, että joudutaan aloittamaan vielä se tiukka eliminaatiodieetti.