Mustakitaturskaa ja tapiokaa

Mustakitaturskaa ja tapiokaa - siinäpä Bellan eliminaatiodieetin ruoka-aineet seuraavaksi kahdeksaksi viikoksi. Eikä mitään muuta. Onneksi noita ei sentään tarvitse itse kokata, vaan edellä mainittu mystinen proteiini-hiilariyhdistelmä löytyy suoraan Royal Canin Sensitivity Control -ruuasta. Koepussista maistettuaan Bella oli aivan myyty. Nappulat ovat sen verran isoja, että sopivat (ja kelpaavat) onneksi myös makupaloiksi tarvittaessa.

Eläinlääkärissä käytiin, ja Bellan tämänkertainen korvatulehdus oli lääkärin mukaan oikein tyypillinen allergiaoire; näytteestä ei löytynyt bakteereita eikä sanottavassa määrin hiivaakaan, mutta iho korvassa on silti tosi ärtynyt. Kortisonipitoisilla korvatipoilla oireen saa taas hoidettua, mutta varsinainen aiheuttaja olisi hyvä löytää, muuten tässä korvatulehduskierteessä todennäköisesti ollaan ja pysytään. Tassuihin ja suupieliin saatiin myös rauhoittavaa salvaa.

Toivottavasti allergian aiheuttaja aikanaan löytyy. Vaikka Bellan oireet eivät mitenkään kauhean voimakkaita olekaan, ei silti ole kiva olla, kun tietää, ettei koiralla ole kaikki ok, ja lääkkeillä vaan ensiapua annetaan.

Turvaa pimeyteen

Olen tässä pari viikkoa harmitellut, kun meidän kylällä on ollut todella pimeää meininkiä: Katulamppujen lamppuosia vaihdetaan ja suuri osa lampuista ei ole ollut toiminnassa. Ollaan koirien kanssa pimeydessä hiivitty ja säikähdelty vastaantulijoita, varsinkin niitä, jotka ajavat pimeässä pimeillä fillareilla.

No, tänä iltana sain sitten kaivettua tyttösille kuvassa olevat heijastinliivit, itselleni heijastimet ja vielä otsalampukin (tosin paristo oli vähän jo hiipunut). Lähdimme reippaina iltalenkille - ja vot - katulamputkin olivat taas toiminnassa! Ihan meikäläisen tuuria. No, toisaalta nuo turvavarusteet tuovat kyllä näkyvyyttä, vaikka katulamput olisivatkin toiminnassa, joten ehkä nämä toimenpiteet eivät olleet turhia.

Sitten vielä allergia-asian jatkoa: Bellan korva kutisee taas, ja tassujen kalvaminenkin on taas muutaman viikon tauon jälkeen jatkunut. :(  Ehkäpä yrjölänpuurossa on sitten joku ainesosa (esim. naudanliha), joka ei Bellalle sovi TAI sitten se onnistui tässä yhtenä päivänä syömään Tuiken ruuan jämät. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin mahdollisia. Jatkan vielä jonkun aikaa tuolla puurolla, mutta aika todennäköiseltä näyttää, että joudutaan aloittamaan vielä se tiukka eliminaatiodieetti. 

Syysretkellä

Me käytiin isännän kanssa metsäretkellä. Tosi kaukana suuressa synkässä metsässä. Pari tuntia kävelyä syksyisissä kosteissa olosuhteissa, eikä meitä väsyttänyt yhtään. Mamille oli sillä aikaa saapunut kauheasti vieraita ihmettelemään jotakin muovikipposia, tosi kestäviä ja hyviä kuulemma. Metsäretken ainoa huono puoli oli se, että punkit eivät olleet vielä älynneet mennä talviunille, ja niitä mönki meidän turkeissa useampia. Pari ällötystä ehti sitten kiinnittyä ihollekin, kumpikin sai omansa. Yäk. Pakkasia odotellessa... hirvikärpäset saisivat myös kuolla vaikka sukupuuttoon, toivoo mami.

Bellan yrjölänpuurokokeilu etenee mukavasti. Karva nyt ei ole kahdessa viikossa (yllätys yllätys) kasvanut hurjasti takaisin selän lähes paljaaseen kohtaan, mutta ei se aukko ole suurentunutkaan. Tassuja Bella ei ole nyt nuollut eikä kalvanut eikä korviaan rapsutellut. Pidetään peukkuja. Jos yrjölänpuurokuuri ei tepsi, sitten aloitetaan eläinlääkärin ohjeiden mukainen todellinen eliminointidieetti; kahdeksan viikkoa ainoastaan yhtä hiilihydraattia ja yhtä proteiinia, joiden kummankin tulisi olla sellaisia, mitä koira ei ole koskaan saanut. Tuikellekin muuten puuro maistuisi, mutta kun on kaappi täynnä Royal Caninia, niin syötetään niitä ainakin ensiksi pois.

Sairastuvan tuotantoa

Sairaana olin viime ja edellisellä viikolla. Kuumeessa ja silmätulehduksessa ei paljon muuta jaksellut, mutta muutamat sukat sain sohvalla päiväohjelmia tuijotellessa tehtyä. Lila-valkoiset ovat kokoa 38-39, pikkusukat sitten varmaan koon 30 molemmin puolin. Myyjäisiin näitä kaavailin, ja ovat siinä mielessä ekovuoden satoa, että langat löytyivät omista vanhoista varastoista, Nallea ja Floricaa.

Allergiatestituloksia

Eläinklinikalta ei soittoa kuulunut, joten soitin sitten itse. Kaikki testatut allergiapaneelit näyttivät miinusta. Eli Bella ei näiden testien mukaan ole allerginen puille, heinille, rikkaruohoille eikä sisätilojen allergian aiheuttajille. En oikein tiedä, mitä tuloksista ajattelisi. Ensinnäkään testithän eivät ole täysin varmoja, toisekseen olen tietysti iloinen kun allergiaa ei löytynyt, mutta kolmanneksi minua huolestuttaa, miksi karvapeite ohenee ja korvat kesäisin oireilevat.

Ensi viikolla lääkärin pitäisi soitella jatkotoimenpiteistä. Mietimme sitten yhdessä, lähdetäänkö testaamaan ruoka-aineita ja sitä kilpirauhasen toimintaa. 

Omatoimisesti meinaan kokeilla ruokavalion muutosta. Kahdeksan viikon ajan aion testata Bellalla hyvin pelkistettyä ruokavaliota, yrjölän puuroa ja raakalihaa. Kaikki makupalat puruluita myöten jätetään pois. Tuon kahdeksan viikon aikana oireiden pitäisi lähteä pois, jos ne aiheutuvat jostakin, mitä Bella tällä hetkellä syö. Eläinkaupan myyjä sanoi, että mm. naudan vuotaluut, joita meidän koirat rakastavat, aiheuttavat monelle allergisia oireita. Ihan yhdessä yössä tuo ruokavalion muutos ei tapahdu, vaan teen sen niin, ettei massu mene sekaisin. Uskoakseni tämän viikon lopulla ollaan päästy jo uuteen ruokavalioon. 

Kuvassa uusi neulepaita. Tulkoon syksy, meitä ei palele!

Tampereen ryhmänäyttely 5.9.2010

Tampereella käytiin näyttelyssä tänään. Tuomarina oli saksalainen Karin Voye, joka puhui auttavasti englantia, mutta saneli arvostelun saksaksi. Pienten kielivaikeuksien takia luulin jo hetken, että nyt tulee todella huono arvostelu, koska ymmärsin hänen puheestaan näin: "En voi valitettavasti antaa tälle koiralle ... sen hampaiden takia". Luulin meidän suurinpiirtein lentävän kehästä, mutta hän vain syvästi pahoittelikin, kun ei voinut antaa ERI:ä! Eli EH tuli, ja millaisella arvioinnilla! Käänsin sanakirjan ja oman vanhan saksan kielen taitoni pohjalta:

14-kuinen, tasapainoisesti kehittynyt. Tummat silmät. Alapurentaa jonkun verran liikaa. Erittäin hyvät kulmaukset. Kiinteä/lihaksikas keho. Häntä erittäin hyvin kiinnittynyt. Huoliteltu turkki. Upea käytös/luonne. Alapurennasta johtuen (= koska hampaat jäävät näkyviin) EH.

Sama saksaksi, jos joku haluaa korjata mahdolliset virhetulkintani: 14 Mon. Harmonisch aufgebaut. Dunkle Augen. Vorbiss etw. weiter. Sehr gute Winkelungen. Fester Körper. Sehr gute Rutenhaltung. Gepflegtes Haarkleid. Vorzügliches Verhalten. Aufgrund der nicht geschlossenes Lefzen SG.

Eli ERI:ä sitten metsästetään vielä... ;)

Mätsärissä Tikkakoskella

Uskalsin vihdoin vielä Bellankin pitkästä aikaa mätsäriin. Jä täytyy sanoa, että neiti yllätti minut täysin reippaudellaan. Vaikka kuvasta näkyy, että pöydällä vähän pelotti (yrittää täysillä nojata minuun), niin hampaat näytettiin hienosti.

Seisotukset ja kävely onnistuivat upeasti. Bella on niin miellyttämisenhaluinen, että näköjään se sitten tekee tällaistakin, kun huomaa, että mami on tyytyväinen. Kaikkein mukavinta oli kuitenkin se, miten iloisesti ja keskittyneesti se kehässä oli. Pöytää lukuunottamatta tämä ei voinut olla sen mielestä epämiellyttävää. Tuloksena oli muuten punainen nauha, vaikka jouduimme kehässä toista cotonia vastaan kisailemaan. Punaisten kehässä ei sitten enää tullut jatkomenestystä. Perun kuitenkin puheeni siitä, ettei Bella voi viedä mihinkään näyttelyihin sen arkuuden vuoksi.

Toinen hauska juttu oli sitten se, kuinka Tuikekin pääsi mätsäriin, vaikka itse esitin Bellan. Arvelin, että kahden koiran esittäminen kävisi mahdottomaksi viimeistään siinä vaiheessa, jos ne olisivat samassa jatkokehässä, mutta halusin kuitenkin Tuikellekin harjoitusta. Sunnuntaina 5.9. meillä on nimittäin se kauan odotettu Tampereen näyttely. Petsien Jyväskylän keskusteluissa tuli sitten asiasta puhetta, ja löysin sieltä Jasminin, joka suostui esittämään Tuiken. Jasminilla on itsellään kaksi ajokoiraa, joten hyppäys pieneen kehään Tuiken kaltaisen karvaturrin kanssa oli aikamoinen. Alla muutamia kuvia Jasminin ja Tuiken hienosta yhteistyöstä. Tuomari muuten kehui Tuikea sanalla "uljas".

Alla käydään keskustelua, pitääkö koiran hihnan olla esittäjän niskan takana. Tuomarin mielestä piti, minun mielestäni sen ei tarvitse olla siellä, kunhan se ei roiku siinä koiran selän päällä. Tuiken ilmekin on sellainen, että mitä sinä mies oikein horiset! :)

Vauhdikasta menoa. Huomaa, miten hiukset ja turkki hulmuavat samaan tyyliin, oli aika tuulinen ja kylmä ilta. Mun pitäis lyhyttukkaisena varmaan ottaa esitettäväkseni Jasminin ajokoirat, ja Jasmin voisi jatkaa Tuiken kanssa. :D

Tyylikäs seisotus. Tuloksena vihreä (= sininen) nauha, ei sijoitusta vihreiden kehässä. Mutta hieno kokemus Tuikelle, joka suostui mukisematta yhteistyöhön. Ja varmaan Jasmin sai myöskin hauskan uuden kokemuksen pikkukoiran esittämisestä. Kiitokset yhteistyöstä.