Bella se osaa nauttia kesästä. Se köllöttelee mieluusti ruohikolla (joka kaipaa kipeästi leikkaamista ja voikukkien kitkemistä!) päivää paistattelemassa, jos ei ole kovin kuuma. Palasin toissapäivänä viikon kestäneeltä työreissulta pohjoisesta ja kylläpä oli kaksi ikionnellista koiraa vastassa. Ihan kuin olisin palannut maailmanympärysmatkalta. Mukavaa olla suosittu. Myös ihmisväki kotona vaikutti tyytyväiseltä äidin kotiinpaluuseen. :)
Bellan erossaolo minusta on kerta kerralta helpompaa. Ainoa takapakki oli kesän ensimmäinen ukkonen, joka tietysti pilasi käytännössä yhden päivän ja tiesi saunassa mököttämistä. Kyllähän Bella edelleen mieluusti vetäytyy yläkertaan minun ollessani poissa, mutta enää se ei vietä siellä koko aikaa. Koko viikon ajan se oli syönyt ja ulkoillut tosi reippaasti ja innostunut aina välillä leikkimään myös Tuiken kanssa. Mutta sitten taas välistä tuli mami-ikävä, ja sitten piti painua omiin oloihinsa yläkertaan. Reppana pikkuinen.
Tuike ei ollut poissaolostani moksiskaan. En sitä kyllä odottanutkaan. Sille onneksi kelpaa joku muukin perheenjäsen seuraksi.
Eilinen Kissin konsertti oli mahtava. Muu perhe jäi vähän taemmaksi kuuntelemaan, kun äiti painui etujoukkoihin bailaamaan! Koiria emme hennoneet jättää kaksistaan, koska tulimme kotiin vasta yön hämärissä. Meillä oli oikein ihana dogsitter Leena, joka oli tehnyt illalla koirien kanssa yli kahden tunnin rauhallisen nuuskuttelulenkin.
Viikon päästä olisi sitten Tuiken eka virallinen näyttely Pieksämäellä. Kuusi apsoa on ilmoitettu mukaan, enkä tiedä, onko junnukehässä Tuiken lisäksi muita. Jännittää vähän. Suuria toiveita menestyksestä en uskalla ensimmäiseen näyttelyyn kasata, kunhan nyt selvittäisiin kumpikin kunnialla kehästä pois. :)