Sukkia sukkia...

Joulupukin säkistä löytyi jokaiselle perheenjäsenelle lämpöiset villasukat. Joulupukin muori ei niitä ollut ehtinut neuloa, vaan kyllä neuloin ne ihan itse. Keskellä aikuisten sukat Nalle colorista ja laidoilla lasten sukat (jotka nekin alkavat olla aika isoja meillä) seiskaveikka raidasta ja mukana myös tavallista lilaa seiskaveikkaa ilman raitoja.

No, itse asiassa miehen kummitädiltä saatiin vielä neljä paria lisää sukkia, joten ei tänä(kään) talvena jalkoja palele. :)

Hyvää joulua!

Bella perheineen toivottaa kaikille "oikeille" ja nettitutuille ja tuntemattomillekin oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Bella and her family members wish you all very merry and peaceful Christmas!

Bellan uusi villis

Joulukuu on jo pitkällä, enkä ole saanut aikaiseksi yhden yhtä blogimerkintää. On siis jo aikakin.

Väsäsin tuossa Bellalle taas uuden villapaidan. Neitihän siis tarvitsee ehdottomasti villapaidan joka väriä. Tämä on tehty Austermann Step Duett -langasta, jossa on mukana aloe veraa ja jojobaöljyä... Saas nähdä, onko niillä terveyttä edistävä vaikutus koiran suhteen. ;) Lanka on tyyristä, yli 10 e / 100 g, mutta on kyllä mukava tehdä kirjoneuletta vaihtamatta lankaa, eli nuo kuviot tulevat neuleeseen ihan itsestään langan värin vaihtumisen mukana.

Nämä kuviolangathan on yleisesti tarkoitettu sukkalangoiksi, joten kuviot menevät usein liian kapeiksi, kun niistä tekee jotain suurempaa. Tässä Austermannin langassa oli kuitenkin muutama vaihtoehto, joissa sukkien raidat olivat aika leveitä, joten tuollaisen pikkukoiran paitaan niistä tuli oikein sopivat.

Bellan ilme kuvassa on ehkä hieman kärsivä, ja syystäkin. Meillä on lämpöremontin takia sisälämpotila +26 astetta, ja toinen joutuu poseeraamaan villapaidassa! Eläinsuojelijoille tiedoksi: villapaita poistettiin koiran päältä heti kuvaussession jälkeen.

Ensilumi tulee kuudelta

Tai en tiedä, moneltako lie oli ensilumi tullut. Tänä aamuna oli kuitenkin maa valkoinen - ja aika sohjoinen. Bella nautti ensilumesta ihan kympillä. Kun oltiin päivällä metsässä, vauhtia riitti. Typykkä hyppi kuin pieni jänis ympäriinsä.

Osasyy moiseen riemuun saattoi olla myös se, että kerrankin päästiin päivänvalolla liikenteeseen ja pystyi menemään metsään ja päästämään Bellan vapaaksi juoksemaan. Pimeään metsään en nimittäin mielellään mene, joten talviulkoilu rajoittuu sen takia teillä kulkemiseen, ja sen takia hihnassa ulkoiluun.

Kuvassa Bellalla on Novita Wool 4-raidasta neulottu upouusi villapusero. Yhden kerran ollaan vasta ehditty tuo päällä ulos, sillä enimmäkseen ollaan ulkoiltu nyt haalareissa.

Myyjäisaskartelua

Kuvissa muutama "pyykkipoikapaita", joita olen ommellut lapsen koulun myyjäisiin. Kyseessä on siis t-paidan näköinen pussi, jonka voi ripustaa lastenhenkariin ja käyttää pyykkipoikapussina. Jostain kirjasta tuon ohjeen nappasin ja mielestäni se oli tosi kiva idea jämäkankaille. Ylemmästä kuvasta löytyy vaaleansinistä ja valkoista lakanaa, lakanapitsiä ja vanhaa kaitaliinaa. Alakuvassa on pöytäliinaa, valkoista lakanakangasta ja vanhoja keittiön verhoja. ;)

Syksy ja sade kuuluvat yhteen

Syysloman kunniaksi (ja omistajan terveyden hoitamiseksi) olemme tehneet pitkiä laatulenkkejä. Tuo laatu-etuliite tulee siitä, että kuljemme Bellan kanssa pitkin metsäpolkuja, jolloin koiraa ei tarvitse pitää hihnassa, ja onhan se omasta mielestänikin mielenkiintoisempaa kävellä pitkin polkuja kuin asfaltin reunaa.

Lenkit eivät kilometrimäärältään todennäköisesti ole huikeita, mutta olen pyrkinyt siihen, että lenkki kestäisi aina n. tunnin. Maastot ovat mäkisiä ja ilmeisesti koirankin kannalta mielenkiintoisia hajuineen ja kantoineen, joiden päälle voi hypellä. Sadekelikään ei haittaa, kun päälle vetää kunnon kamppeet. Kuvassa Bella poseeraa toisessa Hurtan haalarissaan. Tämä on vähän vanhempaa mallia ja kankaaltaan hieman kankeampi kuin se sininen, mutta väriltään parempi kuin se toinen.

Ikävää ja jälleennäkemisen iloa

Olin viime viikon reissussa. Bella oli käyttäytynyt kotona ihan omituisesti koko viikon. Ensinnäkin se oli lähestulkoon koko ajan yläkerrassa lähinnä poikien huoneissa. Kun pojat menivät nukkumaan, se oli odottanut mieheni nukkumaantuloa saunassa (joka sekin on yläkerrassa). Vasta kun mieheni tuli nukkumaan, oli Bellakin tullut makuuhuoneeseen omalle paikalleen.

Ruokailu oli myös ollut tavallisesta poikkeavaa. Aamuisin ei ruoka ollut maistunut, vaan aamuruoka oli hävinnyt kupista vasta jossain vaiheessa päivää. Iltaruokaa ei myöskään syönyt joka kerta. Aina, kun joku tuli ovesta, Bella oli käynyt portailla kurkkaamassa, kuka tulija oli, ja kun se en ollut minä, se oli kääntynyt takaisin yläkertaan edes vaivautumatta morjestamaan.

Ainoa hetki, jolloin se oli piristynyt, oli ulkoilu. Ulkona ollessa se oli ollut kutakuinkin normaali. Mies luuli, että Bella on jotenkin sairas, mutta ilmeisesti kyse oli vain ikävöinnistä, sillä kaikki nämä "oireet" hävisivät sillä hetkellä, kun minä tuli reissusta kotiin. Onneksi nyt on syyslomaviikko ja olen itse lomalla, niin Bella on saanut oikein urakalla tyydytettyä läheisyydenkaipuutaan. Isäpuoleni ja pikkusiskoni väittävät, että olen lellinyt Bellan ihan pilalle - olisko tuossa jotain perää...? ;)