Keskinkertaisuuksia

Vuoden ekat käsityöt

2012-01-06T16:04:00.000+02:00

Kovasti oranssina lähtee tämä vuosi liikkeelle. Oikeastaan nämä ovat yhtä paria lukuunottamatta viime vuoden tuotoksia, mutta viimeistely eli päättely meni tälle vuodelle. Olkoon sitten vuoden 2012 ensimmäiset käsityöt. Edelleenkään en ole juuri lankaostoksilla pyörinyt, vaan haaveena olisi vieläkin kutistaa entistä varastoa ensin ja saada langat mahtumaan kahteen isoon laatikkoon kolmen sijasta. Vaikka en ole lankaostoksilla viihtynytkään, niin tuo yläkuvan Nalle Kukkaketolanka on kyllä itselleni uutta, mutta se tuli vaihdossa Netcyclerin kautta. Nämäkin sukat ja lapaset taidan laittaa sinne vaihtoa odottamaan, jos joku vaikka tarvitsisi. :)

Uusi vuosi koitti

2012-01-01T21:30:00.000+02:00

Vuosi aloitetaan aina mitä kurjimmalla juhlalla. Tai ei kai siinä juhlassa muuta kamalaa ole kuin ne ilotulitukset. Kiitos Alproxin Bellakin selvisi taas hengissä, mutta vuosi vuodelta jotenkin huonommin puree tuo lääke ja se on maksimiannostuksessaan. Tuike vietti suurimman osan illasta sängyn alla, joten ei silläkään mukavaa ollut. En tiedä, pitäisikö ensi vuodeksi jo yrittää keksiä joku vähän syrjäisempi uuden vuoden viettopaikka. Tänä aamuna uloslähteminen oli yhtä tuskaa. Bella meinasi karata yläkertaan, kun hihnaa vilautin.

Noh, kyllä se tästä taas lähtee. Uuden vuoden lupauksia? No, kun parempaa en keksinyt, niin laihdutetaan nyt sitten taas. Koirat ovat tällä hetkellä erittäin sopivassa lihassa, ehkä jopa hoikan puolella, joten tämä projekti on nyt sitten emännän ihan oma juttu. Saas nähdä, montaa asiaa on vuosien saatossa kokeiltu, ja nyt on taas yksi uusi juttu. Karppaus se EI ole, sillä sen tien talsin läpi jo kauan ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö. Useamman kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että ei ole mun juttu. Paljastan metodini jos siitä jotain alkaa kehkeytyä. ;)

Jouluntoivotus

2011-12-23T11:24:00.000+02:00

Bella ja Tuike sekä heitä hoitava ihmisjoukko toivottavat kaikille ihmis- ja koirakavereille, sukulaisille ja muille satunnaisille tai vähemmän satunnaisille vierailijoille oikein hyvää joulua ja menestystä uudelle alkavalle vuodelle. Sinä, joka et saanut meidän perheeltä joulukorttia tänä vuonna, tsekkaa tämän blogin kirjoitukset otsikolla "hyväntekeväisyys" ja tiedät, mihin rahat menivät. :)

P.S. Meillä oli kaksi NIIN innokasta joulusiivoojaa tänä vuonna, että ensi jouluna lattiamoppeina toimivat Bella ja Tuike!

Hyväntekeväisyysvuoden päätös

2011-12-16T15:29:00.000+02:00

Joulukuun hyväntekeväisyysteon päätin hoitaa pois päiväjärjestyksestä Lahjaksi lehmä -verkkokaupassa. Ostin äidille puutarhan. Lainaus World Visionin sivuilta: "Köyhä perhe saa omaan pihaansa kasvimaan Intiassa, Kolumbiassa, Perussa, Keniassa tai Ugandassa. World Vision antaa perheelle siemeniä, taimia tai tarvikkeita kasvimaan perustamiseksi ja kouluttaa kasvien viljelyssä ja säilytyksessä. Vanhemmille kerrotaan lasten tasapainoisesta ruokavaliosta ja aliravitsemuksen hoidosta. Näin lapset saavat riittävästi ruokaa ja ovat terveempiä." Kehitysmaissa perheiden toimeentulo on pitkälti äitien vastuulla, siksi valitsin tällaisen kohteen.

Hyväntekeväisyydelle nimetty vuoteni alkaa olla lopuillaan. Muutaman rahaa vaatimattoman teon lisäksi olen lähinnä lahjoittanut rahaa eri kohteisiin. Laskeskelin, että 500 euroa ei riitä tämän vuoden kaikkiin lahjoituksiin, mutta silti ei ole kyllä yhtään köyhempi olo - päinvastoin. Aika mukava on ollut miettiä aina kuukauden kohdetta ja kokea antamisen iloa. Jos viime vuoden ekovuosi meni vähän pyllylleen, niin tämän vuoden teema sentään onnistui mukavasti.

Myyjäisiin tehtyjä

2011-12-02T17:35:00.000+02:00

Kuopuksen koululla on joka vuosi myyjäiset, joissa luokat keräävät itselleen retkirahaa. Oma panokseni tämän vuoden myyjäisiin oli kohtuullinen kasa sukkia, muutamia kirjoja, elokuvia ja pelejä sekä yllä olevan kaltaiset askartelukset. Ylimpänä on heijastimia ympyrän ja tonttujen muodossa - näitä jäi itsellekin omiin joulukorttikuoriin mukaan pakattaviksi.

Kahdessa alemmassa kuvassa joulukortteja, jotka kävivät oikein mukavasti kaupaksi. Nuo sukkakortit olivat oikea hitti jo toisena vuonna peräkkäin. Täytynee muistaa ensi vuonna aloittaa noiden pikkusukkien neulominen vähän aiemmin, että ehtii tehdä niitä enemmän. Vaikka syksy on ollut kiireinen ja pitkä ja pimeä, olen ihan yllättynyt siitä, että näiden askarteluksien jälkeen minulla oli vielä energiaa tehdä joulukortit lähimmille ystäville ja sukulaisille itse. Monena vuonna on käynyt niin, että myyjäisiin olen viitsinyt askarrella ja sitten omat kortit onkin haettu kaupasta.

Fiksu tyttö!

2011-11-26T15:31:00.000+02:00

Bellahan tunnetusti inhoaa sitä, että meikäläinen lähtee reissuun ja jättää sen oman onnensa nojaan kylmään maailmaan. (Muuta perhettä - ehkä esikoista lukuunottamatta - Bella ei laske yhtikäs miksikään, vain mamin hoito kelpaa, ja suurimman osan poissaoloajastani Bella mököttää saunassa). Usein reissuun lähtiessäni pakkaan kamani kuvassa makuualustana toimivaan isoon mustaan kassiin. Tällä kertaa leväytin kassin keittiön lattialle pakatakseni siihen myyjäisiin menevää tavaraa. Bella kuitenkin ilmeisesti säikähti ja luuli minun taas olevan lähdössä johonkin ja päätti, että tällä kertaa häntä ei sivuuteta. Varmin tapa päästä mukaan on linnoittautua reissukassiin! :)

Marraskuun lahjoitus

2011-11-16T20:22:00.005+02:00

Marraskuun hyväntekeväisyyskohteeksi valikoituivat jälleen ihmiset. :) Tuin vammaistyötä ja tilasin jo toista kertaa tänä vuonna Tukilinja-lehden. Perustelut ovat entiset: Lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat saaneet apua Vammaisten koulutuksen ja työllistämisen tuki ry:n kautta. Useimmiten heidän käyttöönsä on annettu tietokone ja siihen liittyviä tarvittavia apulaitteita tai ohjelmia.

Oikeastaan marraskuuhun sisältyy toinenkin hyvä työ, mutta siitä en halua blogissa kirjoittaa sen enempää.

Sukkainto jatkuu

2011-11-07T12:35:00.003+02:00

Neiti seurakoira Tuikkulainen yrittää pokkana esittää, kuinka hän on neulonut monta paria sukkia sitten viime postauksen. Totta puhuen Tuike on ollut lähinnä häiriötekijänä ja mami niitä on jälleen neulonut. Vietin tuossa loka-marraskuun vaihteessa 10 päivää Lapissa, ja matkan aikana valmistui 3,5 paria sukkia. Nekin ovat tuossa kuvassa mukana.

Sukkavuori kotona alkaa olla jo melkoinen, vaikka mm. Netcyclerissäkin olen näitä vaihtanut. Onneksi on joulumyyjäiset tulossa, jospa vaikka siellä menisi muutama pari kaupaksi. :)

Lokakuun lahjoitus

2011-10-18T13:31:00.004+03:00

Lokakuussa vietetään eläintenviikkoa. Tarkalleen ottaen se siis meni jo, mutta ajatukseni tässä varmaan on se tärkein. Eläintenviikon kunniaksi päätin, että lokakuun hyväntekeväisyysteko menee eläinten hyväksi.

Ensin ajattelin, että rahalahjoituksen saaja olisi joku keskisuomalainen taho, mutta koska en Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen ja eläinten turvakoti Magendan lisäksi keksinyt muuta, lähdin kauemmaksi kalastelemaan. Kahta edellä mainittua tahoa olen jo tukenut tänä vuonna.

Tassutarhalle (kuva toimii linkkinä) minulla ei ole henkilökohtaisia suhteita, mutta eräs kaverini on hankkinut sieltä useammankin kissan, ja niiden tarinoita olen joskus käynyt Tassutarhan sivuilta lukemassa. Muutenkin kyseinen löytöeläintarha antaa itsestään nettisivujen kautta erittäin hyvän kuvan riittävällä informaatiolla ja monipuolisella toiminnallaan. Sivuilta löytyvät eläintarinat saavat kyyneleen silmäkulmaan.

Tunnustan

2011-10-10T18:35:00.005+03:00

Riikkis antoi minulle tällaisen tunnustuksen. Kiitos Riikkis!

Säännöt:
Tämän tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus 8:lle blogille eteenpäin
3. Ilmoittaa näille 8:lle asiasta
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään.

Satunnaisia asioita minusta:

1. Pikkutyttönä rakastin äidin tekemää kalakeittoa niin, että söin sitä jopa neljä lautasellista. Välillä kävin keittiön lattialle makaamaan ja odottamaan, että edellinen annos vähän laskeutuisi ja uutta mahtuisi vielä mukaan.

2. Olen uusavuton kaupunkilainen metsänomistaja.

3. Ihaninta maailmassa on nukkuminen. Nukkuisin mieluiten yhdeksän tuntia yössä, jos vaan ehtisin. Koska arkiviikolla jää aina univelkaa, nukun yleensä perjantain ja lauantain välisenä yönä kellon ympäri.

4. Kielenopettajaäiti ottaa minussa usein vallan ja pidän lapsilleni sanakokeita englannista ja ruotsista. *tämä on oikeasti nolo*

5. Haaveilen sopivan vaatimattomasta kesämökistä, joka ei olisi työleiri.

6. Leipominen on mielestäni hauskaa ja mukavaa, ruuanlaitto työlästä ja typerää.

7. Kymmenen vuoden työrupeama miesvaltaisessa työyhteisössä on tehnyt minusta suorasukaisen ja huonotapaisen rääväsuun, joka päästelee suustaan sellaisia sammakoita että heikompia hirvittää.

8. Ensimmäinen itse hankkimani ja hoitamani lemmikkieläin oli pitkäkarvainen hamsteri, jonka nimi oli Linnea Elviira Matleena Kukkutimuru Untuvakerä Pallero Hemminki. Tuttavallisesti Linda vaan.

Syömistä ja vatsanväänteitä

2011-10-07T17:27:00.004+03:00

Ihania uutisia. Tuike-puikula on vihdoinkin oppinut syömään. Jee, iso tuuletus! Heinäkuun alun jälkeen se ole kertaakaan juossut karkuun kun kuulee ruokaa laitettavan kuppiin, kertaakaan se ei ole jättänyt ruokaansa syömättä, enkä ole kertaakaan ruokkinut sitä käsin. Tyhjän mahan oksentelua on ollut myöskin viimeksi heinäkuussa. Kai se on uskottava, että vatsaongelmista ja "syömishäiriöstä" on nyt oikeasti päästy eroon. Ehkä varmuuden vuoksi nyt kuitenkin koputan puuta. Säännöllisestä syömisestä on myös se hyöty, että Tuike on myös hieman hoikistunut - vaikkei se mielestäni lihava ole ollutkaan. Kun en yritä tuputtaa sille ruokaa, vaan sillä on nyt säännöllinen ruokailurytmi, painokin pysyy hallinnassa. Meidän perheen ihmisaikuiset ovat myös hieman ryhdistäytyneet lenkkeilyn kanssa, joten koirat tietysti hyötyvät tästäkin. ;)

Otsikossa mainitut vatsanväänteet sen sijaan kuuluvat Bellalle. Ostin kuivattuja broilerinsydämiä, joihin koirat ovat aivan hulluina. Kaksi sydäntä olikin Bellalle kerralla liikaa. Vatsa on ollut pari päivää ihan sekaisin. Onpa mukavaa ja viihdyttävää herätä keskellä yötä päästämään koiraa takapihalle. Viime yönä klo 03:50 oli pimeää, märkää ja erittäin tuulista. Pistetään muistiin: Max yksi broilerinsydän päivässä.

Nälkäpäivä

2011-09-13T15:27:00.015+03:00

Syyskuun hyväntekeväisyyskohde on helppo valita. Nälkäpäiväkeräykseen olen yleensäkin osallistunut aina, kun lipas vaan on kohdalle osunut. Tänä vuonna varmistan lippaan kohdalle osumisen sillä, että maksankin osuuteni suoraan netissä Punaisen ristin sivuilta löytyvällä lahjoita-linkillä.

Sukkia taas

2011-09-01T17:52:00.005+03:00

Kylläpä minusta on tullut yksipuolinen käsitöiden tekijä. Tänä vuonna ohjelmassa ovat olleet näköjään vain sukat. Tämä kavalkaadi on syntynyt pääosin kesä-elokuussa, automatkoilla tai sisällä kovalla helteellä nyhrätessä. Ihoni ei oikein siedä suuria määriä auringonvaloa, joten kovalla porotuksella on parempi nyhrätä sisällä neulomassa. Edelleen käytössäni on ollut vain lankakorin pohjalta löytynyttä materiaalia. Korin pinta on jo hiukan laskenut, mutta edelleen yritän saada sitä vajennettua.

Kilpirauhanen

2011-08-23T20:33:00.005+03:00

Eläinlääkäri sanoi, että mun kilpirauhasessani ei ole mitään vikaa. Piste.

Mami silti vähän ihmettelee, miksi sitten olen niin vähäkarvainen. Omasta mielestäni olen kuitenkin erittäin kaunis, upea, mahtava ja kaikin puolin sopusuhtainen. Hivenaineiden vaikutusta vielä odotellaan. Tänään tuli Unikko-cotonilta vinkki, että pitäis kokeilla Isle of Dogs N20 Royal Jelly -shampoota. Sitä kai mami sitten seuraavaksi testaa.

Verenluovutus

2011-08-20T10:12:00.004+03:00

Elokuun hyväntekeväisyystempauksena toimikoon verenluovutus, jossa kävin eilen. Meillä käy työpaikalla 1-2 kertaa vuodessa liikkuva veripalvelu, joten verenluovutukseen on helppo lähteä. Tämä oli 13. luovutuskertani, ja huonon onnen luku toteutui siinä mielessä, että kokematon näytteenottaja ei saanut oikeasta käsivarrestani verta tulemaan, joten käsivartta ja näytteenottajaa piti vaihtaa kesken kaiken. Palattuani takaisin työpisteeseeni vitsailin, että tosiluovuttaja luovuttaa kummastakin käsivarresta. :) Verenluovutus on mielestäni kutakuinkin pienin mahdollinen vaiva verrattuna hyvään mieleen, jonka siitä saa. Tsekkaa Veripalvelun etusivulta, millainen on oman veriryhmäsi tilanne!

Hampilääkärissä

2011-08-11T19:11:00.003+03:00

Bellalle tehtiin tänään hammastarkastus ja hammaskiven poisto. Hammaskiveä oli etenkin takahampaissa melko lailla, mutta toisaalta hammastarkastus ei paljastanut mitään hälyttävää. Koiran iän (5 v) ja rodun huomioonottaen hampaat olivat kuulemma jopa oletettua paremmassa kunnossa ja eläinlääkäri "lupasi", että ihan kotihoidolla hampaat tulevat suussa säilymään niin kauan kun koiralla elinpäiviä riittää. :)

Hampaanpesu ei ole meidän koirille mitenkään erityisen mieluisaa, Tuike mieluiten häviää sängyn alle, kun se kuulee hammasharjoja ja tahnoja esille otettavan. (Mitenkähän niiden koirien hammasharjojen ääni muuten eroaa ihmisten hammasharjoista, koska ei se mene piiloon muuta kuin koirien harjoja esille otettaessa?) Pyrin pesemään Bellan ja Tuiken hampaat 3-4 kertaa viikossa Virbacin kananmakuisella hammastahnalla. Aika sohimistahan se hampaidenpesu on, mutta kuitenkin varmasti parempi kuin ei mitään.

Kilpirauhaskokeen tulokset tulevat ensi viikolla.

Laiskuri(t)

2011-08-09T16:58:00.004+03:00

Näin innokkaita me olimme Bellan kanssa eilen illalla, kun piti Jyväskylän cotonlenkille lähteä. Rupesin katselemaan, että enhän minä kehtaa Bellan kanssa lähteä yhtään mihinkään, kun pesupäivä on vasta tänään ja edellisestä pesusta jo pari viikkoa. Lisäksi Bellan turkki on muutenkin kuin koinsyömä villasukka. Koinsyömää löytyy alaselästä ja hännänpäästä; ne ovat viime kesän tapaan melkein kaljut. Ylihuomenna Bellalla on onneksi eläinlääkärin vastaanotto. Samalla kun poistetaan hammaskiveä, otetaan myös kilpirauhaskokeet.

En oikeastaan usko, että vika on kilpirauhasessa, koska oireet eivät muuten täsmää (Bella ei esim. ole yhtään väsynyt tai muuten vetämättömän oloinen, vaikka kuva toista väittääkin!), mutta käännetään nyt tämäkin kivi. Olisi todella kiva tietää, mikä turkin on noin huonontanut. Epäilen edelleen jonkin sortin allergiaa, mutta paha sitä on arvata, kun testit eivät näytä mitään. Toistaiseksi olen vain päätellyt, että Bella on allerginen kesälle.

Ruokaan olen nyt lisännyt sinkki-biotiinivalmistetta, ja kalaöljyä Bella on saanut jo pitkään. Toivottavasti tuo uusi ravinnelisäkin toisi osaltaan helpostusta karvakatoon.

Laihiksella

2011-07-26T16:57:00.005+03:00

Käytiin Bellan kanssa rokotuksilla. Punnitsin sen eläinlääkärin vaa'alla, ja tulos oli 7,4 kg. Se on narttucotonille aika paljon, vaikka Bella onkin aika isokokoinen. Eläinlääkäri sanoi, että puolisen kiloa on ainakin ylimääräistä, joten nyt on sitten pienennetty annoksia ja yritetty vähän liikkuakin enemmän. Helteet ovat tänä kesänä rajoittaneet lenkkeilyä, etenkin Tuike paksun turkkinsa kanssa on kärsinyt kuumuudesta.

Vielä pitäisi hammaskivenpoistoon varata aika. Muuten neiti sai puhtaat paperit. Kutinoita ei ole juurikaan ollut, mutta turkki on selästä edelleen ihmeellisen harva.

Jyväskylässä järjestetään 8.8.2011 klo 18 cotoneiden yhteislenkki. Lähtö Killerin parkkipaikalta. Me lähdetään Bellan (ja ehkä Tuiken, jos kehtaan ottaa sen "väärärotuisena" mukaan) kanssa tsekkaamaan, paljonko muita sinne tulee, ellei sää ole ihan kamala. Sittenhän on jännä nähdä, onko Bella nartuista suurin.

Ylijäämäkamaa

2011-07-14T15:38:00.003+03:00

Yllä olevat kasat vaatteita, kirjoja, pehmoleluja ja astioita vein SPR:n kierrätyskeskukseen tällä viikolla. Päätin tehdä kaappien siivouksen ja yllättävän paljon tavaraa sitä näköjään oli taas nurkkiin kertynyt. Pehmolelut ovat näköjään menneen talven lumia. Pojat olisivat luopuneet jopa lastenkirjoistaan, mutta niitä taas en halua itse antaa pois, jos niitä vaikka vielä joskus lapsenlapsille pääsisi lukemaan... Brion puinen junarata ja Duplot kuuluvat samaan säästettävien sarjaan. Lapset kasvavat, vaatteet käyvät pieniksi. Mutta miksiköhän ne omatkin vaatteet olivat taas kutistuneet?

En ole oikein kirppari-ihmisiä, joten harrastuneisuus ei riitä siihen, että ottaisin kirpparilta pöydän ja kävisin sitä joka päivä järjestelemässä. Mielestäni lahjoitus SPR:lle on kätevää ja lisäksi siitä saa hyvän mielen - ja samalla heinäkuun hyväntekeväisyysbloggauksen.

Kesä ja leppäkerttuja

2011-07-08T22:39:00.008+03:00

Tässä kuvassa ollaan lähdössä leppäkerttuponnarit päässä 4o-vuotissynttäreille. Viikon hoidossaolo oli mennyt molemmilta koirilta hienosti, Tuikekaan ei ollut oksennellut sappinesteitä kertaakaan. Muutenkin sen vatsa on ollut viime aikoina ihan esimerkillisessä kunnossa. Vaikka ruokahalu helteillä on välillä ihan kadoksissa ja ruokailuvälit venyvät pitkiksi, kun se saattaa jättää esim. aamuaterian kokonaan väliin, tyhjän mahan oksenteluja ei silti ole ollut. Useampi kuukausi taitaa olla viimekertaisista pulautuksista.

Tuiken turkki oli hoidossa päässyt mahan alta mukavaan takkuun. Näitä takkuja sitten pesun jälkeen selvittelin ihan saksien kanssa (ei onneksi kuitenkaan päällepäin näy). Vähän ihmettelin tuota, sillä ei se kotona noin paljon viikossa takkuunnu. Ilmeisesti se on maannut enemmän sängyssä ja kangassohvalla kuin kotona, ja mahanalunen on siinä päässyt vähän huopaantumaan. Meidän neiti 2 vee oli yrittänyt kovasti pistää mummolan 8-vuotiasta Vera-labbista ruotuun..! Vera-raukka ei ollut järin innoissaan, kun se huomasi, että nämä kaksi pikkukoiraa jäivät sen kotiin, kun me ihmiset lähdettiin reissuun.

Hoitoon!

2011-06-26T14:46:00.003+03:00

Meidän perheen ihmisväki lähtee tänään matkailuautoilemaan Ruotsiin ja Tanskaan. Koska koirien maastavienti ja varsinkin maahantuonti on niin monimutkaista, me jäädään hoitoon tuttuihin ja osaaviin käsiin Keuruulle. Mami ei uskalla laittaa meitä koirahoitolaan, koska sillä on yksi huono kokemus sellaisista (kohta 20 vuoden takaa...).

Tuike täyttää ensi viikon lauantaina 2.7. kaksi vuotta, joten etukäteisonnittelut Tuikelle, koska päivitystä tähän blogiin on luvassa aikaisintaan 4.7. alkavalla viikolla.

Lhasa apson pentuja

2011-06-21T21:26:00.003+03:00

Taivaskatseen kennelissä Kemissä on lhasa apson luovutusikäisiä pentuja myynnissä tai sijoitettavissa. Blogissa on ihania kuvia pennuista. Pieni mainos sallittakoon, sillä nämä pennut ovat kauniista ja hyväluonteisista vanhemmista rakkaudella kasvatettuja. Linnean ja Pontuksen pennuille meidän Tuike on täti.

Jos yhtään apsokuume vaivaa, nyt olisi hyvä tilaisuus. :)

Lhasa apson rotuesittely

2011-06-16T18:33:00.006+03:00

Uusimmassa Koiramme-lehdessä (6/2011) on lhasa apson rotuesittely. Luin jutun heti tuoreeltaan ja mielestäni se oli aika ihana. Plussana mainittakoon vielä se, että haastatteluun oli saatu monta apsokasvattajaa.

Apson hieman ristiriitainen "ihmisrakas, mutta ei sylikoira" ja "valpas mutta ei räkyttäjä" -luonne nousi voimakkaasti esiin. Olin aika hämmästynyt, että löytyy harrastajia, jotka käyvät apsojensa kanssa agilityssä ja tokossa. Ilmeisesti sitten kaikki apsot eivät ole yhtä jääräpäitä kuin meidän Tuike. :) Voin oikein sielujeni silmillä kuvitella meidän pikkuprinsessan agiradalla tuijottamassa halveksuen - tai mahdollisesti välinpitämättömänä - estettä, joka muka pitäisi omistajan käskystä ylittää. Ja vielä juostakin pitäisi!? PAH! ;)

Kummipoika

2011-06-13T21:57:00.004+03:00

Kesäkuun hyväntekeväisyysbloggauksena saa vuoron World Visionin kummitoiminta. Tämä asia ei ole kohdallani mikään tämän vuoden tai kuukauden uutuus, vaan meidän perheellä on ollut kummipoika Emmanuel (tällä hetkellä 9 v) jo n. 4,5 vuoden ajan (tämä tieto piti tarkistaa meidän muistineroesikoiselta!). Emmanuel on kotoisin Ugandasta Nabuyogan alueelta.

World Visionillahan ei auteta pelkästään yksittäisiä lapsia (mikä olisi mielestäni tosi epäreilua kummittomia kohtaan), vaan kokonaista yhteisöä. Nabuyogan aluekehitysohjelma oli vasta alullaan silloin kun saimme Emmanuelin kummilapseksemme, nyt projekti lähenee puoliväliään ja paljon on saatu aikaiseksi. On ollut erittäin mielenkiintoista seurata hankkeen etenemistä ja oman kummilapsen uutisia, joita kuulemme parisen kertaa vuodessa. Samalla toivon tämän olevan omille lapsilleni suvaitsevaisuus- ja kansainvälisyyskasvatusta.

25 euron veloitus suoraan tililtä kerran kuukaudessa on mielestäni pieni uhraus verrattuna siihen hyötyyn, joka meidän kummien avusta tällekin alueelle näyttää konkreettisesti olevan. Suosittelen lämpimästi. :) Sitten kun lakkaan köyhtymästä, matkustan Ugandaan moikkaamaan Nabuyogan kyläläisiä paikan päälle - toistaiseksi World Visionin järjestämät kummimatkat ovat olleet oman budjettini saavuttamattomissa.

Kutinoita

2011-06-09T21:37:00.006+03:00

Kirjataan muistiin: Viime syksyn mustakitaturska-tapiokadieetin jälkeen Bellan kutinat ja iho-ongelmat hävisivät. Vaikka pikkuhiljaa talven aikana lisäsin kaikkea mahdollista Bellan ruokaan, oireet eivät tulleet takaisin. Ennen kuin nyt. Toukokuulla huomasin, että parina päivänä silmä rähmi, laitoin tippoja ja se meni ohi. Toisena päivänä korvaa kutitti ja Bella raapi sitä. Huomasin sen punoittavan. Putsasin korvan ja se meni ohi, mutta Tuike näyttää olevan kovin kiinnostunut Bellan korvista ja haluaisi nuolla niitä sisäpuolelta koko ajan, mikä on mielestäni vähän epäilyttävää. Jotain "mielenkiintoista" niissä ilmeisesti on. Tassujen nuoleminen ja kuonon rapsutus on myös astunut taas kuvioihin, ei toistaiseksi päivittäin, mutta aina välillä.

Mitä tästä voimme päätellä? Bella on allerginen kesälle - tai ainakin jollekin siitepölylle, kasville tai vastaavalle. Viime syksyn allergiatestit eivät näyttäneet mitään tähän viittaavaa, mutta eläinlääkäri sanoikin, etteivät ne ole sataprosenttisen luotettavia. Toisekseen Bellan allergiaoireiden loppuminen viime vuoden puolellakin tukee ajatuksiani mahdollisesta allergian aiheuttajasta. Allergiaoireet loppuivat loppusyksystä, kun luonnossa alkoi kaikki elollinen kasvikunta olla kuollut pois, niillä ei ilmeisesti ollut mitään tekemistä ruuan kanssa. Naudannahkaluitakin, joiden epäilin aiheuttavan kutinaa, Bella on talven aikana pystynyt syömään ihan hyvin ilman oireita.

Jatkossa en nyt sitten oikein tiedä, mitä tekisin. Kannattaisikohan allergiatestejä teettää vielä uudelleen? Toisaalta jos aiheuttaja on ulkona luonnossa, sitä on melko hankala välttää. Oireiden pahentuessa voin varmaan kääntyä eläinlääkärin puoleen lääkityksen merkeissä - mutta onko siinäkään tapauksessa olennaista tietää, mikä allergian aiheuttaja tarkalleen on? Vai onkohan allergioihin jotain täsmälääkkeitä? Palaan asiaan, jos/kun aihetta on. Toistaiseksi oireet ovat melko mietoja, ja korvat näyttävät pysyvän siistinä, kunhan niitä aina välillä putsailee.

Kuva on muuten otettu Sumiaisten vierasvenelaiturilla. Kävimme äitienpäivänä matkailuautopiknikillä kiertelemässä Keski-Suomen maisemareittejä.

Tuurin näyttelykuulumiset

2011-05-28T18:16:00.010+03:00

Oliko meillä Tuurissa tuuria? No ei varsinaisesti. Tuike oli oma hurmaava jääräpäisyytensä, eikä kehässä kävelemisestä taaskaan meinannut tulla yhtään mitään. En tiedä, millä Tuiken saisi innostumaan, se kun on luonteeltaan niin kertakaikkisen rauhallinen. Pöydällä neiti näyttää sen sijaan viihtyvän ihan hyvin (niin kai, kun ei tarvitse kävellä...).

Tuomarina oli Kristiina Ahlberg, tuloksena H. Tässä sinänsä ihan mukava arvostelu, suluissa kursiivilla omia kommenttejani:

Feminiininen pitkärunkoiselta vaikuttava nuori narttu. Hyvä kallo. Kauniit silmät. Hyvä kuono. Pitkä alaleuka. Näyttää mielellään hampaitaan. (Tähän mennessä ei mitään uutta tai yllättävää.) Hyvä luusto ja eturinta. Voimakas tuhti runko. (Siis taas "tuhti"! Kai mun on pikkuhiljaa uskottava, että laihempikin se saisi olla!?!?) Pitkä lanne. Riittävät takakulmaukset. Hyvin hoidettu turkki. (Tämä on aina ihana kuulla, ei ole työ mennyt hukkaan.) Liikkuu rodunomaisesti mutta laiskasti. Ei halua tänään näyttää parhaita puoliaan. (tänäänKÄÄN ;) )

Alla muutamia kuvia. Sää Tuurissa oli ensin todella sateinen, tuulinen ja kylmä. Onneksi keli poutaantui ennen apsokehää, mutta todella syväjäässä ainakin me ihmiset olimme. Yksi lisäkerros vaatetta olisi ollut ihan kova juttu.

Tuulen tuiverrusta. Turkki ei pysynyt yhtään siinä asennossa, mihin sen kampasi. Onneksi ongelma oli sama muillakin apsoilla, joita muuten oli ilmoittautunut ja saapunut paikalle 8.

Tuiken mielipide näyttelytouhuista. :)

Kiskotaan apsotyttöä perässä, osa 1.

Kiskotaan apsotyttöä perässä, osa 2.
"Voin harkita seisovani nätisti, jos saan namin."

Pöydällä on sentään mukavaa.

Huomiseksi olin ilmoittanut Tuiken Varkauden näyttelyyn, mutta tämä päivä otti niin koville matkoineen ja syväjäädytyksineen, että huominen jää kyllä väliin. Meitä lähellä olevaan Saarijärven näyttelyyn 6.-7.8. ajattelin Tuiken vielä ilmoittaa, mutta koska menestyksen kanssa on ollut vähän niin ja näin, eikä Tuike näytä juurikaan näyttelytoiminnasta nauttivan, niin eiköhän meidän näyttelyura ala olla pikkuhiljaa käsitelty. Onneksi ilman näyttelymenestystäkin Tuike on meille todella rakas ja tärkeä. <3

Bella 5 v

2011-05-27T18:01:00.006+03:00

Bella täyttää tänään viisi vuotta. Onnea onnea Bellalle! Synttärikakuksi koirat saivat viimevuotiseen tapaan maksamakkara-juustoleivokset, joka oli koristeltu broilerisydämillä. Höysteenä vähän Royal Canin kuivanappuloita. Hyvin maistui. Bella meinasin ensin olla vähän hämillään liian lähelle tunkevasta kamerasta, joten ensimmäistä kertaa ikinä kävi niin, että Tuike voitti Bellan syömisnopeudessa. :)

Kisastudion tuotteita

2011-05-24T17:37:00.006+03:00

Tämä postaus on sikäli vähän myöhässä, että yllä olevat neuleet ovat vaaleansinistä villatakkia (jonka jo aiemminkin esittelin) lukuunottamatta joko valmistuneet tai ne on ainakin viimeistelty jääkiekon MM-kisojen aikana. Oli niin jännittäviä matseja, että 2 o, 2 n joustinneulekin meinasi välillä mennä ihan sekaisin. :) Enkä turhaan kisakatsomossa töllöttänyt, kun kultaakin vielä tuli!

Ylimmän kuvan Palma-neuletakit on oikeastaan näytillä Ipalle, joka saapi valita, kumman takin haluaa itselleen - tai siis kaverin vauvalle. Molemmat ovat samankokoiset, n. 70-senttiselle. Toisen vien sitten työkaverilleni, jonka vaimo myöskin saattoi maailmaan potran pojan juuri samana päivänä kun Suomi voitti kultaa. Hauska yhteensattuma tuokin.

Alakuvissa on sitten parit naisten sukat (taidan pitää itselläni nuo hauskat punakeltaiset) ja neljät lasten. Ihan mukava pino mulla täällä alkaa sukkia olla ajatellen joulumyyjäisiä. Pitäisköhän välillä väsätä vaikka lapasia?

Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti

2011-05-06T14:31:00.004+03:00

Toukokuun hyväntekeväisyystempauksena menköön esikoisen koulun vanhempainyhdistyksen järjestämä Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti, jonka järjestelyissä olen itsekin yhdistysaktiivina ollut mukana. (Linkki vie mainosjulisteeseen.)

Koulujen käyttörahat pienenevät vuosi vuodelta ja erityiskoulujen oppilailla on taviskoululaisia kalliimmat tarpeet. Jos erityiskoulun porukka haluaa käydä vaikkapa taidenäyttelyssä, on inva-ajoneuvojen vuokraaminen paljon kalliimpaa kuin tavallisten. Oppilaat tarvitsevat mukaansa enemmän henkilökuntaa kuin tavallisen koulun oppilaat. Kaiken lisäksi suuri osa Huhtarinteenkin koulun oppilaista on sellaisia, joita ei voi työntää ovesta ulos pesuaine- tai sukkatilauslistojen kanssa keräämään tilauksia ja sitä kautta rahaa luokalle. Tämän vuoksi me saimme aikoinaan idean hyväntekeväisyyskonsertin järjestämisestä. Kolme vuotta järjestimme vastaavan tilaisuuden ensimmäisen kerran, ja nyt olemme liikkeellä taas.

Huhtarinteen Koti ja Koulu Yhdistys ry ylpeänä esittää: Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti Jyväskylässä 17.5.2011 Jyväshovin Bra:ssa klo 18. Ikäraja anniskeluoikeuden takia K-18. Liput 25 e, ja niitä voi ostaa Levykauppa Äxästä ja Jyväshovin Public Barista. Esiintyjinä Vicky Rosti, Hanna Pakarinen, Maria Lund, Sami Hintsanen, Juha Laitila ja illan isäntä Timo Rautiainen. Tilaisuudessa järjestetään myös huutokauppa, jonka tuotto menee myös Huhtarinteen koululaisten retki- ja virkistystoimintaan. Tervetuloa mukaan!

Pehmoisia villatakkeja

2011-04-29T20:16:00.003+03:00

Tuiken kasvattajan perheeseen syntyi tyttövauva maaliskuun lopulla. Onnea Liisalle ja Villelle! Tytön syntymän kunniaksi ajattelin neuloa hänelle jotain. Imatran suunnasta saapuneesta lankalaatikosta löytyi sopivasti Novita Palmaa ja Samosta, ja ohje yllä oleviin villatakkeihin osui silmään kevään 2007 Novita-lehdestä. Pienen tytön villatakki kokoa 70 cm matkasi jo Keminmaahan, mutta pienen pojan takki odottaa vielä omistajaansa. Nyt vaan kaikki tutut kilpaa poikavauvoja tekemään! Kuka ehtii ensin?

Puikoilla on vielä kolmaskin samaa mallia, värinä tummansininen ja tehostevärinä sama keltainen kuin näissä kahdessa ensimmäisessäkin. Palmaa on ihana neuloa, kun se on niin superpehmeää, eikä pieni käsialan epätasaisuus näy valmiissa neulepinnassa.

Mustavarikset saapuivat

2011-04-20T22:29:00.003+03:00

Tätä Savrasovin 1871 maalaamaa teosta (yksi kaikkien aikojen suosikkini) ja montaa muuta olemme lähdössä Moskovaan katsomaan. Jos virtuaalikierros Tretjakovin galleriassa kiinnostaa, klikkaa tästä. Googleartprojectista löytyvät myös muut tärkeimmät maailman taidemuseot. Varoitus: älä huku bittiavaruuteen! :)

Pieni ele

2011-04-17T20:40:00.004+03:00

Huhtikuun hyväntekeväisyyskohde oli helppo valita. Vaalikeräyksen nimi oli muuttunut muotoon Pieni ele. Varoja kerättiin 18 taholle, jotka tekevät kotimaan vammais- ja terveystyötä.

Tuike-täti

2011-04-15T22:09:00.003+03:00

Minusta tuli eilen täti, koska veljestäni Pontuksesta tuli iskä. Pikkupentusia syntyi Taivaskatseen kenneliin Kemiin. Onnea kaikille osapuolille!

Kevyesti rullaa

2011-04-10T09:36:00.005+03:00

Tein hyvän vaihtokaupan. Edellinen pieni kantokahvallinen kuljetusboxi vaihtui tällaiseen suurempaan pyörälliseen ja lentohyväksyttyyn versioon ihan kohtuullisella välirahalla (no, tuskin lentämään kuitenkaan koirien kanssa lähdetään).

Kyllä nyt kelpaa rullailla, kun molemmat koirat mahtuvat samaan kyytiin. Ja kun Tuikea vie näyttelyyn, niin onpahan sillä ainakin ruhtinaalliset tilat.

Kurakeleillä tekisi melkein mieli pakata koirat tuonne ja vetää niitä boxissa lenkillä perässään. Olisivatpahan turkit vähemmän kuraisia. Ai niin, mutta mites ne vessa-asiat ja liikunta...?

Näyttelysuunnitelmia

2011-04-03T22:15:00.004+03:00

Nyt on Tuike sitten ilmoitettu jo kahteen kesän näyttelyyn - ja vieläpä samana viikonloppuna. Lauantaina 28.5. olemme Tuurin miljoonakoiranäyttelyssä ja sunnuntaina 29.5. Koiravarkaus 2011 -näyttelyssä (tosi vitsikäs nimi tuolla näyttelyllä). Tuurissa tuomarina on Kristiina Ahlberg, joka viime kesänä piti Tuikea todella lupaavana, Varkaudessa on italialainen Francesco Cochetti, nimestä päätellen miestuomari(?).

Molemmat näyttelyt ovat n. kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä, joten melko lähellä mennään. Vähän silti suunnittelin, että lähdettäisiin matkailuautolla liikenteeseen ja yövyttäisiin siinä Tuurin kyläkaupan caravanalueella ja ajeltaisiin sieltä sunnuntaiaamuna Varkauteen. Tuskin kuitenkaan viitsisin kotonakaan Tuikea vielä lauantai-iltana uudelleen pestä sunnuntain näyttelyä varten, jos olen sen jo perjantaina pessyt lauantain näyttelyyn. Saa luvan mennä yhdellä pesulla kaksi näyttelyä.

Tuikella on nyt edessä siirtyminen nuorten luokkaan. Kehätreeniä olisi hyvä saada, toivottavasti joku mätsäri edes osuu tähän lähimaastoon ennen noita näyttelyitä. Yhden jo missasin. Ja vähän pitää näyttelyhihnassa kulkemista treenata ihan kaksistaankin, kunhan nuo kelit vähän antavat myöten. Ei tuonne loskaan paljon huvita lähteä ylimääräisiä tallustelemaan.

Eläinsuojelua

2011-03-31T21:49:00.005+03:00

Maaliskuun hyväntekeväisyyspäätös oli liittyminen Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi ja sitä kautta Suomen eläinsuojeluyhdistysten liittoon (viereinen kuva toimii linkkinä). Joskus teininä olen viimeksi kuulunut kyseiseen yhdistykseen, nyt tuli sen aika jälleen. Mielestäni nykyisellään kyseinen yhdistys ja liitto ovat maltillisemmalla linjalla kuin silloin 80-luvulla, kun viimeksi olin jäsen. Ja tällaiselle täti-ihmiselle se on ehdottomasti plussaa. :) Ihan kettutytöksi minusta ei kyllä enää ole, vaikka minun puolestani turkistarhaus saisi kyllä loppua esim. sitä kautta, että kaikki yksinkertaisesti lakkaisivat ostamasta turkiksia. Ei kysyntää - ei tuotantoa.

Hihatin

2011-03-20T12:20:00.005+02:00

Maaliskuun rajuihin lämpötilanvaihteluihin sopii tällainen hassu hihatin, joka on nopea pukea päälle, kun palelee ja heittää pois, kun tulee kuuma. Lanka on jotakin vanhaa, vyötteestä päätellen 70-lukulaista karkeahkoa villalankaa. Erään lankoja paljon värjänneen ystäväni mielestä lanka tuntuu ja näyttää kasviväreillä värjätyltä. Marjapuuron väri ei välttämättä ole oma lempparini, mutta eiköhän tämä silti asiansa aja.

Ohje on napattu uusimmasta Modasta 2/2011, malli nro 2. Silmukkamääriä piti aika paljon soveltaa.

Bolero ja tunika

2011-03-05T11:16:00.006+02:00

Lankakorin pohjalta löytyi järkyttävät määrät puuvillalankaa, mm. kaksi täyttä 800 g Cotton Bomb -kerää. Ostettu Anttilasta joskus markka-aikaan kalliilla rahalla, saatu lahjoituksena eräältä työkaverilta. Pienen mietinnän jälkeen päätin tehdä niistä pienelle tytölle tunikan. Etsiessäni sopivaa tunikan ohjetta muokattavaksi omille langoilleni törmäsin myös kivaan boleron ohjeeseen.

Tuloksena bolero ja tunika 4-vuotiaalle Omppu-neidille. Hyvää syntymäpäivää (vaikka luulinkin ensin, että neiti on jo viisi...)! Boleron sovelsin Moda 6/2009 ohjeesta nro 37. Tunikan innoittajana toimi ohje nro 43 Modasta 4/2009, mutta yläosasta tuli kyllä ihan erilainen, kun jätin hupun pois ja pyöristin kädenaukot.

Miinuspuolena mainittakoon, että lankakerät eivät näin pienistä töistä vajentuneet paljoakaan. Lisää käyttöä on keksittävä.

Tuiken poseeraukset

2011-03-03T12:26:00.007+02:00

Yleisön pyynnöstä muutama Tuiken poseeraus. :) Eilen oli pesupäivä, ja tänään otettiin kuvia esikoisen kanssa. Minä en muuten onnistu millään seisottamaan Tuikea takajalat hieman taakse ojennettuina, niin kuin näyttelyssä olisi suotavaa. Aina se korjaa itse asennon tuollaiseksi normaaliksi.

Hiihtolomalaiset

2011-02-26T18:52:00.004+02:00

"Minäkin tykkään hengailla portaissa."

Pitkän kylmän kauden jälkeen päästään taas kunnolla lenkkeilemään. Toivottavasti kovat pakkaset ovat tältä talvelta ohi, ne eivät miellytä Bellaa eikä mamia; Tuike ei sen sijaan ole moksiskaan. Mutta jos pakkasta on -30, ei sinne huvita Tuikenkaan kanssa kovin pitkäksi aikaa jäädä ihmettelemään. Tuiken turkki on talven aikana edelleen kasvanut ja nyt se laahaa lapojen kohdalta maata. Pitäisi varmaan hennoa hieman tasoittaa laahaavia latvoja pois, mutta en ole toistaiseksi uskaltanut. Ehkä odotettavissa olevat kevään kurakelit innostavat maltillisiin parturintoimiin...

Huomasin, että molemmille koirille on tullut talven laiskottelun seurauksena vähän ylimääräistä massaa kylkiluiden päälle. Hieman on jo ruoka-annoksia pienennetty, mutta nyt vielä toivotaan, että sää pysyy ulkoilulle suotuisana.

Vuoden alussa lupasin harrastaa hyväntekeväisyyttä. Helmikuun kohde oli Yhteisvastuukeräys. Apua saavat yksinäiset nuoret Suomessa ja Mosambikissa. Uhkasin maksaa sinne euron jokaisesta tykkäyksestä, jonka postaukseni sai FB:ssa. Koska tykkääjiä oli vain seitsemän, laitoin oma-aloitteisesti vähän lisää. :)

Lankavaraston kutistusta

2011-02-19T16:32:00.005+02:00

Sukat joka viikonpäivälle. Näitä olen tässä vuoden alkuun neuloskellut. Sukat on siitä kivoja, kun ne valmistuvat ulkomuistista, niitä voi antaa lahjaksi vaikka satunnaisille ohikulkijoille ja niihin saa helposti upotettua jämälankoja. Kuvasta näkyy, että jämälankoja on todella käytetty. Koot vaihtelevat n. 37-45 välillä.

Muuten täällä vaan odotellaan kevättä. Ei kurakelien takia, mutta siksi, että tarkenisi (pakkasennätys meidän mittarissa toistaiseksi -34,5) ja että koirille olisi taas muitakin kulkureittejä kuin tienvieret. Olen ihan varma, että se viimeviikkoinen koirien vatsatautikin tuli siitä, kun kaikki koirat, niin sairaat kuin terveetkin, kulkevat noita samoja yksipuolisia reittejä. Metsään ei lumen takia ole nyt mitään asiaa. :/

Vatsatauti

2011-02-07T18:21:00.004+02:00

Näin nätiksi mami minut ehti eilen illalla pestä ja laittaa, kun rupesin sitten ripuloimaan. Ulkona hypätessä meni koko yö, yhden kerran en ehtinyt edes ulos asti. Tänään olenkin vaihteeksi keskittynyt oksenteluun. Mami haki Nutrisalia ja pakotti minut juomaan sitä kokonaisen ruiskullisen, kymmenen millilitraa, vaikka en olisi yhtään halunnut. Aika märkää touhua! Ruokaa se ei suostu minulle tänään antamaan. Ihme tauti, en yhtään ymmärrä mistä tämä tuli. Toivottavasti ei tartu Tuikeen... :(

Tossut

2011-01-26T20:43:00.011+02:00

Muutama viikko sitten sain mielenkiintoisen puhelinsoiton: Koirafanituksen päätoimittaja Liisa soitteli ja kyseli halukkuuttani pieneen askarteluprojektiin. Tarkoituksena oli ommella fleecetossut koiralle ja kuvata juttu uuteen Koirafanituksen numeroon (1/2011). No minähän tietysti suostuin, ja ihan hauska sessio siitä tulikin. Kuvasarjaa alla:

Yllä mitataan tassun ympärysmittaa. Alla on käynnissä jo valmiin tossun sovitus.

Yllä: Asia kiinnosti myös Bellaa. Tuike muuten valittiin malliksi siitä syystä, että se oli vastapesty ja sitä on helpompi kuvata hangessa kuin lumivalkoista Bellaa. Alla: Valmiit tossut Tuiken jalassa. Fleecehaalarin pukeminen johtuu siitä, että pelkät tossuthan jäivät Tuiken jalkakarvojen alle piiloon eikä niitä saanut kuvattua. Fleecehaalarilla saatiin ylimääräiset karvat piilotettua, jotta tossutkin näkyivät. Kotoa löytynyt haalari oli sattumalta samanvärinen kuin ompelemamme tossut. Tuike oli tällä kertaa erittäin helppo kuvattava; haalari ja tossut olivat kerralla liikaa, eikä neiti suostunut liikkumaan tässä varustuksessa senttiäkään. :D

Tossujen ompeluohjeen ja lisää kuvia löydät siis Koirafanituksen uusimmasta numerosta 1/2011.

Bevva ja Kuipe

2011-01-22T17:12:00.008+02:00

Bellasta ja Tuikesta on tullut Bevva ja Kuipe. Tiedättehän, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Meillä lässytetään ja sössötetään koirille koko ajan. Pikkuhiljaa Bella on saanut lempinimiä kuten Bellukka, Beltsu, Beetsu, Belleriini, Belleliini, Bevva, Bevveliini, Bevveviini (käytettävissä olevien konsonanttien määrä näköjään supistuu koko ajan!). Tuike on myös saanut omat lempinimensä: Tuikku, Tuikkunen, Kuike, Tuikkis, Kuikkis, Tuikukka ja viimeisimpinä Kuipe ja Kuipeliini. Mahtaa olla koiraparoilla päät sekaisin kaikista lempinimistä! No, käskyjen yhteydessä sentään käytetään noita ihan aitoja ja alkuperäisiä nimiä.

Koirat on kuvattu lähilammen jäällä joulukuussa. Nyt jäällä on jo niin paksusti lunta ja lumen alla vettä, että sinne ei ole oikein mitään asiaa. Pöh. Lyhyt oli sekin ilo.

Ja vielä: Tammikuun hyväntekeväisyydeksi kirjattakoon Tukilinja-lehden tilaaminen puoleksi vuodeksi. :)

Lankaa lankaa lankaa

2011-01-10T22:37:00.006+02:00

Kyllä oli Tuikella ja mamilla ihmettelemistä, kun kävin tänään postissa hakemassa "yllätyspaketin" eräältä hyvin ihanalta ihmiseltä. Hän kysyi tuossa taannoin, tarvitsisinko lankoja, kun hänellä on vähän ylimääräisiä. Itse olisin määritellyt käsitteen "vähän" hieman eri tavalla!? Aikamoinen lankalasti, kun paketin painokin oli lähes 4 kiloa! Pakko oli kuvata Tuikea lankojen ympärillä, se ei ressukka oikein tiennyt, minkä kerän ottaisi suuhunsa. Lopulta kokosin kuitenkin langat takaisin laatikkoon, enkä antanut sille yhtäkään. :)

Alakuvassa on suorakaiteen muotoinen hartiahuivi, joka on neulottu yksinkertaisella 2 n yhteen, langankierto -pitsineuleella 7 puikoilla nepalilaisesta Lotus kierrätyssilkkilangasta. Lankaa kehräävät ja värjäävät maaseudun kouluttamattomat naiset vanhoista sareista ja sarikankaiden jäännöspaloista. Ansaitsemillaan rahoilla he pystyvät laittamaan omat lapsensa kouluun. Värjäämättömänä sama lanka on iloisenkirjavaa, mutta minä ihastuin tähän turkoosiin, ja sen elävään kiiltävään ja sävyä vaihtavaan pintaan. Valmistui todellisuudessa jo viime vuoden puolella, mutta olkoon nyt sitten tämän vuoden "kirjanpidossa".

Siivet?

2011-01-07T17:52:00.004+02:00

Arttu, 3v: "Kattokaa, tolla on siivet. Hassua, eihän koiralla voi olla siivet!"

Tuiken korvat ovat ilmeisesti niin lennokkaat, että pienelle pojalle tuli niistä siivet mieleen. Ihanasti sanottu, piti ihan kirjoittaa talteen. Arttu, kun olet isompi, näytän tämän sitten sinulle. :)

Summausta ja suunnitelmia

2011-01-04T18:08:00.005+02:00

Nyt sitä ollaan sitten virallisesti tassun alla! Tilasin Genrewearin hyväntekeväisyyspaidan, kun sen teksti oli just mulle sopiva. Paidan hinnasta luovutetaan 3 e HESYlle. Tästä sainkin idean uuden vuoden lupaukseen: Olkoon tämä vuosi hyväntekeväisyysvuosi. Vähän ennakoiden aloitinkin sen jo viime vuoden puolella lahjoittamalla puruluita ja kissanruokaa Magendaan (ks. edellinen bloggaus) ja tilaamalla tuon paidan. Sama tahti jatkukoon mahdollisuuksien mukaan tänä vuonna, painopisteeksi noussee todennäköisesti eläinsuojelutyö.

Viime vuodenhan piti olla kohdallani ekovuosi. Alkuvuosi menikin mallikkaasti. Suuri notkahdus tuli toukokuussa, kun mentiin ja ostettiin matkailuauto "Rolle". Ei kovin ekologista. Tällä hetkellä Rolle on kuitenkin ekologisesti seitsemän kuukauden talviunilla työkaverini pihatossa, joten ei sillä paljon turhia ajoja ajella. Kahden auton omistaminen ei sitä paitsi juurikaan yllyttänyt minua kulkemaan autolla töissä neljän kilometrin matkaa, vaan olen kiltisti pyöräillyt töihin lähes säässä kuin säässä. Toinen notkahdus oli varmaankin höpöhöpöelektroniikkaostokset joulun alla; PS3 ja siihen vielä telkkari mukaan. Toisaalta muihin joululahjoihin ei sitten panostettukaan. Muuhun kuluttamiseen voin kuitenkin olla kohtuullisen tyytyväinen. Ruoka voisi edelleen olla kasvispainotteisempaa, mutta tietoisuus siitä, mitä perheemme syö, on kuitenkin kasvanut. Kierrättämisessä minusta on tullut entistäkin tunnollisempi; pahvi- ja kartonkipakkaukset päätyvät nyt pääsääntöisesti niille kuuluvaan jäteastiaan, eivätkä enää sekajätteen mukaan. Biojäte, lasit, metallit ja paperi ovat kuuluneet kierrätettäviin jo aiemminkin.

Selvittiin!

2011-01-01T17:03:00.005+02:00

Kiitos jälleen Orionin lääketehtaalle; Alproxin ansiosta Bellakin on jälleen selvinnyt yhdestä uudesta vuodesta hengissä ilman sydänkohtausta. Kylläpä oli taas kurja ilta, vuoden kamalin juhla tämä uusi vuosi. Täydet valot, verhot ikkunoiden edessä, pesukone ja kuivausrumpu hurisemassa ja päälle vielä tauoton jukebox läppäriltä. Näillä eväillä ja rauhoittavilla uudesta vuodesta nippanappa selvitään. Ensi vuodeksi täytynee tosin kysäistä, voiko rauhoittavien annostusta hieman nostaa, Bella on edelleen tärisevä ja pelokas, ainoastaan selkeä paniikki ja kuolaaminen puuttuvat verrattuna oireisiin jos lääkitystä ei anneta.

"Mukavasti" tuo pelko näyttää tarttuneen myös Tuikeen. Mitään suurta paniikkia sillä ei ollut eikä tärinöitä tai läähätystä, mutta aika tiukasti Tuike-neitikin pysyi sängyn alla koko illan ja suuren osan yötäkin.

Iloisempaakin asiaa. Yläkuvassa Bella pesun ja kuivauksen jälkeen 30.12.2010. Missä on alaselän kalju vaaleanpunainen kohta? Ei niin missään! Turkki on parantunut kuukauden-parin sisällä aivan silminnähden. Allergiaoireet ovat pysyneet poissa. Bella ei ole allerginen ainakaan riisille, juustolle, naudalle, kalkkunalle, porsaalle eikä kirjolohelle. Ei myöskään puruluille, jotka on tehty possun- tai hirvennahasta. Ainoa allergisoiva tuote ovat tähän mennessä olleet naudannahkaluut. Itse uskon nyt, että kesäiset/syksyiset allergiaoireet tulivat kuitenkin pääasiassa jostain ulkoa. Vaikka allergiatesti ei näyttänyt positiivista siitepölyjen homeiden yms. kohdalla, niin jostain vastaavasta allergiaoireet kuitenkin näyttäisivät tulevan, tai ainakin niillä on sitten ristikkäinvaikutusta mahdollisiin ruoka-aineallergioihin. Tosi mahtavaa kuitenkin, että kutinat ovat nyt poissa. Jos ne pysyvät koko talven pois ja ilmestyvät taas kesällä ilman, että muutan ruokintaa, niin tuskin sitten ruoka-aineallergiasta on ikinä kyse ollutkaan.

Meidän huushollin ylimääräiset naudannahkaluut ja muutaman säkin kissanruokaa vielä ihan marketista haettuna vein löytöeläinten turvakotiin Magendaan. Mies oli aivan yllättynyt, kun en tullut sieltä kissa kainalossa kotiin. ;)

Oikein hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2011!

Joululahjoja

2010-12-25T12:33:00.009+02:00

Jouluviikolla meille saapui ylläripaketti pohjoisesta. Tuiken kasvattajat Liisa ja Ville koirapesueineen olivat pakanneet pakettiin huisin huvittavat jouluiset hupulliset villatakit, jotka näkyvät yläkuvassa. Yritin aamusella kuvata koiria takapihalla toiveissa saada napattua jopa ensi vuoden joulukorttikuva, mutta kaikki kuvat olivat tasaisen valjuja ja Bellaa paleli istuminen kylmällä lumella. Luovutin siis nopeasti ja tultiin kipinkapin sisälle. Kiitos kovasti sinne Keminmaan suuntaan!

Kahdessa alakuvassa yritin kuvata Tuiken ja Bellan uusia jouluisia hiuskoristeita, jotka tulivat pikkusiskoltani. Ihania nekin. Bellaa ei kuvaaminen juurikaan enää huvittanut ja salamakin otti silmiin...

Alakuvan pehmolelut mustekala ja littana haisunäätä olivat oma joululahjamme koiruliineille. Toistaiseksi mustekala on ollut hauskempi, ilmeisesti siksi, kun sillä on niin monta jalkaa, joista repiä. :) Mustekalan jalkoihin on kiinnitetty joulupinnit, jotka olivat myös pikkusiskon lahjapaketissa. Ne ovat myös Tuiken päässä tuolla ylimmäisessä kuvassa.

Joulutoivotus

2010-12-22T19:07:00.003+02:00

Tuike ja Bella sekä perheen ihmiset toivottavat kaikille ystäville, sukulaisille, koirakavereille ja satunnaisille vierailijoille oikein rentouttavaa joulunaikaa ja paljon menestystä tulevalle vuodelle!

BUU Olli Saarela!

2010-12-21T09:44:00.005+02:00

MTV3:n viihdeuutisissa (sillä viihdettähän tämä aivan ilmiselvästi on?!?) on tänään juttu, jossa kerrotaan ohjaaja Olli Saarelan amstaffin hyökänneen naapurin coton de tulearin kimppuun. Coton menehtyi vammoihinsa.

Verenpainettani kohottaa erityisesti Saarelan puolustelut: "kun koirat tappelevat, vahinkoja voi sattua. Sehän (naapurin coton) oli jo vanhempi koira" ja "Se (Saarelan amstaffi) ei ole vaarallinen koira. Se ei käy kiinni muihin koiriin". Haloo??? Jos koira on vanha, niin sen kimppuun voi huoletta hyökätä? Ja eikö Saarelan koira juuri olekin käynyt kiinni toiseen koiraan, jos se on tappelun seurauksena kuollut? Voihan kirosana.

Jaahas. Ja tässä oli kommentti Saarelan Tanja-vaimosta, mutta he ovatkin jo eronneet, joten poistinpa sen sitten. Kiitos Minnalle kommentista. :)

Tuikeko muka myynnissä?!?!?

2010-12-20T12:34:00.003+02:00

Hämmästyin tänään, kun vilkaisin Apulan myytäviä rotukoiria (vissiin liian hiljaista töissä, kun tällaista ehtii tekemään). Siellähän oli myynnissä lhasa apso Tuike! Tarkemmin asiaan perehdyttyäni havaitsin sentään järkytykseltäni, että meidän Tuike se ei ole, vaan 2-vuotias apsonarttu Yarmilan kennelistä. Ilmoitus on jätetty tänään 20.12.2010.

Kun tekstasin miehelleni tästä hullusta yhteensattumasta, hän epäili, että myytävä koira saattaisi sittenkin olla meidän Tuike. Ja että ilmoituksen lähettäjänä olisi toiminut härnäämiseen kyllästynyt Bella. :D :D :D

Tuiken TOP 5

2010-12-14T22:48:00.007+02:00

Tuiken TOP 5:n vuoro. Kuva on syksyn metsälenkiltä, kun en ole toistaiseksi pakkasessa tarjennut kuvia ottaa. Sitä paitsi valoisa aika on niin vähissä, että iltaisin ei oikein pääse ulos kuvailemaan. Ja jos pakkasta on -20, ei valokuvaus muutenkaan tule ensimmäisenä mieleen. Ei ainakaan minulla. Asiaan:

Sija 5: Sänky. Tuike on oikea lellivauva. Sen on päästävä nukkumaan emännän ja isännän väliin joka yö. Tältä paikalta se ei hevillä pois lähde. Ainoastaan kesäkuumalla se etsii viileämpää paikkaa lattialta, kun makuuhuoneen lämpötila yöllä lähenee kolmeakymmentä. Hassua, miten päivällä ulkona kylmää sietävä koira muuttuu ihan vilukissaksi yöllä. Ei se sentään peittoa ole toistaiseksi pyytänyt.

Sija 4: Huomionosoitukset. Vaikka Tuike ei ole varsinainen sylikoira - ainakaan samassa määrin kuin Bella - se rakastaa huomiota ja on myös mustasukkainen Bellan saamasta huomiosta. Työkaverini sanoo, että Tuike etsii aina paikkansa auringosta. Jos joku silittää Bellaa, se tunkee itsensä silittäjän ja Bellan väliin. Olen myös tullut siihen tulokseen, että turkinhoidosta se nauttii ilmeisesti siksi, kun sitä aina kehutaan ja ylistetään kauniiksi ja ihastellaan, kun turkki on aivan tiptop.

Sija 3: Bellan ärsyttäminen. Tämän lajin Tuike totisesti osaa. Pitää tietysti muistaa, että Tuike on vielä nuori, joten tämä ominaisuus toivottavasti iän mukana hieman laimenee. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun Tuike on saanut Bellan innostumaan leikkiin urisemalla ja vinkumalla vaativasti sen korvan juuressa, kiskomalla sitä korvista ja tassuista tai varastamalla Bellan pehmolelun suoraan sen suusta. Muutamia kertoja Tuike on myös saanut Bellan hermostumaan niin, että rähinä on noussut sille tasolle, että minun on pitänyt viheltää peli poikki. Toisaalta Bella kyllä osaa maksaa samalla mitalla takaisin, mutta se harrastaa tätä takaisinmaksua ärsyttämällä ja hyökkäilemällä Tuiken kimppuun ulkona, kun ne ovat molemmat vapaana.

Sija 2: Langat. Tuike rakastaa lankoja yhtä paljon kuin minäkin. Harmi vaan, ettei se vieläkään osaa neuloa. Ainoa mitä se keksii, on lankakerien loputon repiminen. Voi sitä onnea, kun mami lähtee töihin ja unohtaa lankakerän sohvalle täysin vartioimatta! Pitäisiköhän Tuikelle antaa joululahjaksi yksi niistä myyjäisiin tekemistäni ja myymättä jääneistä lankatontuista? Toisaalta tuollainen sallittu repiminen saattaisi vain kannustaa sitä jatkossa kajoamaan lankakeriin entistä herkemmin.

Sija 1: Metsälenkki vapaana juosten. Kuten jo Bellan kohdalla totesin, tämän täytyy olla hauskinta kaikkien koirien mielestä. Kahden karvapallon juoksukilpailuja seuratessa ei voi itsekään koskaan olla huonolla tuulella. Olisipa oma elämäkin yhtä hauskaa ja yksinkertaista!

Bellan TOP 5

2010-12-08T20:23:00.005+02:00

Tulipa mieleeni tehdä bloggaus koirieni TOP 5 -tekemisistä. Listan ykkönen on molemmilla koirilla sama, ja ikään kuin itsestäänselvyys, mutta ykkösen jälkeen koirissani on kyllä eroa. Tässä ensin Bellan lista. Tuike seuraa perässä, kunhan saan aikaiseksi.

Sija 5: Sylissä kököttäminen. En tiedä ketään muuta koiraa, joka jaksaisi istua/nukkua sylissä niin kauan kuin Bella. Äärimmäisen harvoin Bella itse haluaa lähteä sylistä pois, yleensä sen joutuu jossain vaiheessa siitä itse nostamaan pois, jos ei jaksa tuntikausia istua paikallaan.

Sija 4: Pehmolelut. Pehmoleluilla Bella leikkii yksin tai vetoleikkejä Tuiken tai ihmisten kanssa. Niiden perässä on kiva juosta ja niitä on kiva kantaa mukana yläkerrasta alakertaan ja taas takaisin. Bella hakee usein pehmolelun suuhun, kun minä tulen kotiin ja se tulee minua vastaan. Pehmolelua voi myös imeä lutkuttaa (joku pentuajan takauma vissiin). Tennispallo laskettakoon tässä yhteydessä myös pehmoleluksi. ;) Välillä aina nauramme, että Tuike on Bellan paras kaveri heti viiden lempparipehmolelun jälkeen.

Sija 3: Syöminen. Bellan ruokahalu on yleensä kohdallaan. Se syö reippaasti ja melkein mitä vaan, erikoisuutena on raaka porkkana josta se tykkää tosi paljon. Pelkkä allergiaruoka meinasi loppuaikana vähän tökkiä, mutta nyt sekin menee, kun siihen on yksi ruoka-aine kerrallaan lisätty uusia makuja rinnalle. Syömisen nostaminen topviitoseen on varmaan kummallista, mutta vasta Tuiken muutettua meille olen ymmärtänyt, että kaikille tuo syöminen ei välttämättä ole elämän suurin nautinto...

Sija 2: Nuoleminen. Bellan tapa osoittaa kiintymystä on nuolla ihmisiä. Sille kelpaa mikä kohta ihosta tahansa, vaikka mielellään se pyrkii nuolemaan naamaa ja käsiä. Saunan jälkeen se nuolee märkää ihoa jaloista ja mistä vaan ylettyy (kiipeää sohvalle tai sängylle perässä). Jos ihoa ei ole tarjolla, myös hiuksia ja tarvittaessa jopa nahkasohvaa voi nuolla.

Sija 1: Metsälenkki vapaana juosten. Eikö tämä ole jokaisen koiran lempparijuttu? Onneksi vieressä on metsiköitä eivätkä koirani ole karkailevaa sorttia. Näin talvella bonuksena tulee lähilammen jää, joka suurentaa lähireviiriä entisestään.

Allergiaraportti

2010-12-01T20:46:00.004+02:00

Näin väsynyt oli tunnelma, kun tultiin illalla jäältä juoksemasta. Kyllä! Meidän lähilammen jää kestää jo kävelemistä. Ihan uusi ulottuvuus, kun pääsee järven päälle kävelemään, eikä luntakaan ole liikaa, että pitäisi kahlata polvia myöten.

Toisaalta tuosta kuvasta huomaa myös vähän Bellan harventunutta turkkia, vaaleanpunaista nahkaa paistaa suupielistä ja silmien ympäriltä karvan alta. Siitäpä oiva aasinsilta allergia-asioihin.

Kahdeksan viikkoa mustakitaturska-tapiokadieettiä takana. Kahdeksan viikkoa vähemmän kutinaa. Ihan täysin kutina ei noiden kahdeksan viikon aikana loppunut, mutta väheni kyllä dramaattisesti. Oma päätelmäni: Bella on allerginen jollekin/joillekin ruoka-aineille, mutta todennäköisesti sen lisäksi myös jollekin muulle määrittelemättömälle aineelle.

Totta puhuen olen jo viime viikosta lähtien lisännyt Bellan ruokaan lohta, sillä sen ruokahalu pelkällä allergianappulalla hiipui hiipumistaan ja se on selvästi laihtunut näiden viikkojen aikana. Oli suorastaan liikuttavaa nähdä sen into syödä noita samaisia allergianappuloita, kun niitä oli höystetty raa'alla lohimössöllä. Viime viikolla kolmena päivänä annoin myös naudannahkaluita, mutta niistä kutina alkoi välittömästi uudelleen. Jätin nahkaluut pois, mutta jatkoin lohen syöttämistä. Ei ole kutissut nyt enää tällä viikolla.

Seuraavaksi kokeilen kalkkunaa. Jemmassa on myös hirvennahasta tehtyjä puruluita. Pitäisi nyt vaan malttaa kokeilla yhtä kerrallaan, että sitten varmemmin tietää, mitkä ruoka-aineet Bellalle käyvät ja mitkä eivät. Naudanlihaakin varmaan vielä jossain vaiheessa tarjoan, mutta en nyt ensimmäisten joukossa, koska nuo puruluut aiheuttivat kutinaa. Elämme toivossa, että pikkuhiljaa turkkikin alkaisi taas vahvistua. :)

Lilleri Lalleri

2010-11-21T17:16:00.008+02:00

Lilleri Lalleri portaissa makasi.
Lilleri Lalleri portaista putosi.
Ei sitä ole koko Suomen maassa,
joka Lilleri Lallerin parantaa.

Ei sentään ihan noin huonosti käynyt kuin lorussa, mutta Tuike kyllä putosi portaista pari iltaa sitten. Kuvassa näkyy, kuinka koirat usein makailevat portaissa osaamatta päättää, olisivatko ylä- vai alakerrassa. Mielestäni tuo on kyllä äärimmäisen huono lepopaikka, mutta koirat tuntuvat viihtyvän.

Muutama ilta sitten olin jo nukkumassa ja Tuike oli päättänyt jäädä nukkumaan yläkerran tasanteelle aivan portaiden viereen, paikkaan jossa se usein iltaisin ottaa ensimmäiset unet odottaen, että isäntäkin tulee viimeisenä nukkumaan. (Sen jälkeen se yleensä siirtyy makuuhuoneen puolelle.) Sitten se ilmeisesti unissaan kääntyi jotenkin niin, että se putosi portaisiin ja kieri muutaman portaan alas. Heräsin kolinaan, mutta en oikein tiennyt, mitä oli tapahtunut. Mieskin jäi alakerrassa ihmettelemään kuulunutta kolinaa. Sitten Tuike kuulemma tuli omin jaloin aivan pöllämystyneenä alakertaan tajuamatta ilmeisesti itsekään, mitä juuri oli tapahtunut. Ei siihen kai sattunut, koska minkäänlaista vinkunaa tai valitusta ei kuulunut, oli vain hölmistynyt koira. Mies kantoi sen yläkertaan minun kainalooni ja siihen se sitten tyytyväisenä jäi jatkamaan keskeytynyttä untaan.

Tuhti tyttö?!?!?

2010-11-13T12:33:00.006+02:00

Jyväskylän näyttelyssä käytiin, kehäkuvat ovat valitettavasti vähän huonoja. Pistetäänpäs ensin arvostelu ja sitten perään omat kommentit:

"Hieman tuhdissa kunnossa esitetty nuori narttu, jolla ylälinja painuu liikkeessä. Hyvät mittasuhteet, hyvä pigmentti, hieman pitkä ja kapea alaleuka, hyvä karvapeite ja runko. Tänään hieman laiska liikkeessä. Liikkeessä hieman etumatala, liikkuu kuitenkin melko hyvin halutessaan." Tulos: JUN EH, JUK3. Tuomari: Pirjo Aaltonen.

Että tuhti tyttö?!?! Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Tuikesta eikä minusta? Vai emäntääkö tässä arvosteltiin? Tuikellahan on ollut tuota syömishaluttomuutta ja olen harrastanut kädestä syöttämistä aina siinä vaiheessa kun sille tulee tyhjän mahan oksenteluvaihe. Olen kyllä huomannut, että enää se ei ole anorektisen laiha, mutta ei siitä kyllä mielestäni tuhtia saa vielä tekemälläkään, kun jokainen kylkiluu ja selkänikama tuntuu sormien alla ihan selvästi. Jos selkä on vähän notkolla, niin ei se kyllä ylipainosta johdu. Mutta asia selvä, vähennetään kädestä ruokkimista... ;)

Hieman pitkä ja kapea alaleuka ei tullut yllätyksenä, mutta jos tämä oli se tuomari, jonka ei pitänyt purennasta kovin suuresti välittää, niin ehkä tämä Tuiken purenta sitten oikeasti on aika huono. :/

Ja sitten tuo liikkuminen. Voi kökkö! Tällä kertaa Tuike liikkui todellakin huonoiten ikinä. Aamusta tyhjässä kehässä kokeiltiin, ja Tuike liikkui kehässä kohtuunätisti. Ei vauhdilla, mutta kuitenkin eteenpäin jarruttelematta. Mutta kun tuli meidän vuoromme astua kehään, niin neiti päätti tehdä neliraajajarrutuksen ja tuppasi pyllyä maahan. Aivan samanlainen stoppi kun ulkona, kun sille pistää kokohaalarin päälle. Ei sitten mihinkään. Vetää piti perässä ja sitten tuntui, että kohta tulee yrjö, kun oikein kiskoo. Koiralta siis, ei minulta. Tuomarista poispäin Tuike vielä jotenkuten käveli - hitaasti ja perässäroikottaen - mutta tuomariin päin ei millään. Ei sitten kirveelläkään. Tämä olisi pitänyt oikeasti saada videolle ja lähettää hauskoihin kotivideoihin! (Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että ei me sattuneesta syystä jääty kovin pitkäksi aikaa enää tämän esiintymisen jälkeen kehän laidalle hengailemaan...)

Loppujen lopuksi en voi olla kuin yllättynyt siitä, että saatiin jopa EH. Kehän kaksi muuta junnunarttua porhalsivat luonnollisesti Tuiken ohi, joten kehän viimeiseksi jäätiin. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että eläinten kanssa pitää varautua yllätyksiin. :)

Tonttuilua

2010-11-07T10:21:00.006+02:00

Kuvissa askarteluillan tonttuilua, suurentuvat klikkaamalla. Kutsuimme toisen äidin kanssa kuopuksen luokat vanhemmat askarteluiltaan. Tulos: askartelimme pari iltaa kahdestaan. No, ainakin seura oli hyvää! :)

Yläkuvissa heinäseipäistä yhteistyönä askarreltu tonttuarmeija. Kasvojen maalauksen jätin suosiolla toiselle osapuolelle, joka on ennenkin koskenut öljyväreihin. Meikäläisen maalaustaidoilla noista olisi saattanut tulla Halloween-hirviöitä. Itse keskityin tonttujen vaatetukseen.

Alakuvassa lankatonttuja helminenineen ja huopalakkeineen, joita ehdin tehdä heinäseivästonttujen lomassa. Yksinkertainen ja nopea idea, ja tuloksena aika hauskoja veikkoja.

Askartelua paskartelua

2010-10-23T15:11:00.005+03:00

Lisää syysloman saavutuksia yläkuvissa. Viime syksyn tapaan minulla ja ystävälläni on suunnitelmissa järjestää askarteluilta kuopuksen luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Tarkoituksena on askarrella tuotteita myyntiin joulumyyjäisiin. Korttipajaan piti kehitellä jotain ideoita, ja tuossa ylhäällä niitä nyt on. Voitte varmaan arvata, että melko jouluinen on ollut meillä tämän syysloman tunnelma... :) Kuvat suurentuvat klikkaamalla.

Sukkatehdas

2010-10-21T21:47:00.008+03:00

Tässäpä näytillä vähän tämän syksyn satoa. Myyjäisiin näillä näkymin ovat kaikki menossa. Jos ei käy kaupaksi, niin sitten täytynee antaa lähipiirille lahjaksi. ;) Yläkuvassa parit vauvantossut ja lasten sukat. Keskimmäisessä aikuisten sukkasatoa.

Alimmassa kuvassa on jämälangoista seiskan puikoilla neulottu kauluri, jonka väritys onnistui mielestäni tosi kivasti. Ohje: Moda 6/2006. Työssä oli koko ajan kolme ohutta lankaa yhtä aikaa, ja siksi värit vaihtelevat vähän niin kuin meleerattuna. Harmi, ettei noita pehmolankoja jäänyt enää niin paljon, että olisi voinut neuloa kaulurille kaveriksi jonkunlaisen myssyn. Kaulurikin päätyy myyntiin, koska itse en voi kaulan ihoa vasten mitään villaa sisältävää pitää.

Talvea odotellessa

2010-10-17T15:08:00.011+03:00

Tämä syksy on ollut ihanan kuiva, kovin paljon ei ole tarvinnut kuratassuja pestä. Ensilumikin tänne jo satoi (ja on melkeinpä sulanutkin jo), mutta koska olen enemmän syksy- kuin talvi-ihminen, haluan vielä fiilistellä syksyn viimeisiä tunnelmia ennen lumipeitettä. Vaihdoin blogin otsikkokuvaakin, koska edellisessä Tuike oli vielä pentuturkissaan.

Loppuvuodelle onkin ohjelmassa enää yksi järjestetty koiratapahtuma: Jyväskylän kv näyttely 13.11. Pikkulintu kertoi, että JKL:n tuomari Pirjo Aaltonen saattaisi olla sellainen, joka ei niin pahasti voimakasta alapurentaa katsoisi. Toivotaan, että vinkki pitää paikkansa! Viimeiset mätsärit tässä lähistöllä menivät sivu suun aikatauluongelmien takia. Ensi vuonna palataan niihinkin sitten, ehkä jopa kahden koiran voimin. Virallisten näyttelyiden kalenteriakin olen jo vähän silmäillyt...

Tuike jäkäläpedillä.

Pienimuotoinen riehumistaistelu. Kuuluu välttämättömänä osana jokaiseen lenkkiin, jonka aikana koirat ovat irti hihnoistaan.

Tuike maastoutuneena hiekkakuoppaan.

Tuike piilossa!

"Mami, mihin seuraavaksi?"

"Kuka tulee? Kuuletko sinäkin?"

Juostaan niin, että turkit vaan hulmuaa!

Mustakitaturskaa ja tapiokaa

2010-10-05T20:45:00.004+03:00

Mustakitaturskaa ja tapiokaa - siinäpä Bellan eliminaatiodieetin ruoka-aineet seuraavaksi kahdeksaksi viikoksi. Eikä mitään muuta. Onneksi noita ei sentään tarvitse itse kokata, vaan edellä mainittu mystinen proteiini-hiilariyhdistelmä löytyy suoraan Royal Canin Sensitivity Control -ruuasta. Koepussista maistettuaan Bella oli aivan myyty. Nappulat ovat sen verran isoja, että sopivat (ja kelpaavat) onneksi myös makupaloiksi tarvittaessa.

Eläinlääkärissä käytiin, ja Bellan tämänkertainen korvatulehdus oli lääkärin mukaan oikein tyypillinen allergiaoire; näytteestä ei löytynyt bakteereita eikä sanottavassa määrin hiivaakaan, mutta iho korvassa on silti tosi ärtynyt. Kortisonipitoisilla korvatipoilla oireen saa taas hoidettua, mutta varsinainen aiheuttaja olisi hyvä löytää, muuten tässä korvatulehduskierteessä todennäköisesti ollaan ja pysytään. Tassuihin ja suupieliin saatiin myös rauhoittavaa salvaa.

Toivottavasti allergian aiheuttaja aikanaan löytyy. Vaikka Bellan oireet eivät mitenkään kauhean voimakkaita olekaan, ei silti ole kiva olla, kun tietää, ettei koiralla ole kaikki ok, ja lääkkeillä vaan ensiapua annetaan.

Turvaa pimeyteen

2010-10-02T20:48:00.005+03:00

Olen tässä pari viikkoa harmitellut, kun meidän kylällä on ollut todella pimeää meininkiä: Katulamppujen lamppuosia vaihdetaan ja suuri osa lampuista ei ole ollut toiminnassa. Ollaan koirien kanssa pimeydessä hiivitty ja säikähdelty vastaantulijoita, varsinkin niitä, jotka ajavat pimeässä pimeillä fillareilla.

No, tänä iltana sain sitten kaivettua tyttösille kuvassa olevat heijastinliivit, itselleni heijastimet ja vielä otsalampukin (tosin paristo oli vähän jo hiipunut). Lähdimme reippaina iltalenkille - ja vot - katulamputkin olivat taas toiminnassa! Ihan meikäläisen tuuria. No, toisaalta nuo turvavarusteet tuovat kyllä näkyvyyttä, vaikka katulamput olisivatkin toiminnassa, joten ehkä nämä toimenpiteet eivät olleet turhia.

Sitten vielä allergia-asian jatkoa: Bellan korva kutisee taas, ja tassujen kalvaminenkin on taas muutaman viikon tauon jälkeen jatkunut. :( Ehkäpä yrjölänpuurossa on sitten joku ainesosa (esim. naudanliha), joka ei Bellalle sovi TAI sitten se onnistui tässä yhtenä päivänä syömään Tuiken ruuan jämät. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin mahdollisia. Jatkan vielä jonkun aikaa tuolla puurolla, mutta aika todennäköiseltä näyttää, että joudutaan aloittamaan vielä se tiukka eliminaatiodieetti.

Syysretkellä

2010-09-27T20:37:00.009+03:00

Me käytiin isännän kanssa metsäretkellä. Tosi kaukana suuressa synkässä metsässä. Pari tuntia kävelyä syksyisissä kosteissa olosuhteissa, eikä meitä väsyttänyt yhtään. Mamille oli sillä aikaa saapunut kauheasti vieraita ihmettelemään jotakin muovikipposia, tosi kestäviä ja hyviä kuulemma. Metsäretken ainoa huono puoli oli se, että punkit eivät olleet vielä älynneet mennä talviunille, ja niitä mönki meidän turkeissa useampia. Pari ällötystä ehti sitten kiinnittyä ihollekin, kumpikin sai omansa. Yäk. Pakkasia odotellessa... hirvikärpäset saisivat myös kuolla vaikka sukupuuttoon, toivoo mami.

Bellan yrjölänpuurokokeilu etenee mukavasti. Karva nyt ei ole kahdessa viikossa (yllätys yllätys) kasvanut hurjasti takaisin selän lähes paljaaseen kohtaan, mutta ei se aukko ole suurentunutkaan. Tassuja Bella ei ole nyt nuollut eikä kalvanut eikä korviaan rapsutellut. Pidetään peukkuja. Jos yrjölänpuurokuuri ei tepsi, sitten aloitetaan eläinlääkärin ohjeiden mukainen todellinen eliminointidieetti; kahdeksan viikkoa ainoastaan yhtä hiilihydraattia ja yhtä proteiinia, joiden kummankin tulisi olla sellaisia, mitä koira ei ole koskaan saanut. Tuikellekin muuten puuro maistuisi, mutta kun on kaappi täynnä Royal Caninia, niin syötetään niitä ainakin ensiksi pois.

Sairastuvan tuotantoa

2010-09-10T17:34:00.005+03:00

Sairaana olin viime ja edellisellä viikolla. Kuumeessa ja silmätulehduksessa ei paljon muuta jaksellut, mutta muutamat sukat sain sohvalla päiväohjelmia tuijotellessa tehtyä. Lila-valkoiset ovat kokoa 38-39, pikkusukat sitten varmaan koon 30 molemmin puolin. Myyjäisiin näitä kaavailin, ja ovat siinä mielessä ekovuoden satoa, että langat löytyivät omista vanhoista varastoista, Nallea ja Floricaa.

Allergiatestituloksia

2010-09-07T18:58:00.004+03:00

Eläinklinikalta ei soittoa kuulunut, joten soitin sitten itse. Kaikki testatut allergiapaneelit näyttivät miinusta. Eli Bella ei näiden testien mukaan ole allerginen puille, heinille, rikkaruohoille eikä sisätilojen allergian aiheuttajille. En oikein tiedä, mitä tuloksista ajattelisi. Ensinnäkään testithän eivät ole täysin varmoja, toisekseen olen tietysti iloinen kun allergiaa ei löytynyt, mutta kolmanneksi minua huolestuttaa, miksi karvapeite ohenee ja korvat kesäisin oireilevat.

Ensi viikolla lääkärin pitäisi soitella jatkotoimenpiteistä. Mietimme sitten yhdessä, lähdetäänkö testaamaan ruoka-aineita ja sitä kilpirauhasen toimintaa.

Omatoimisesti meinaan kokeilla ruokavalion muutosta. Kahdeksan viikon ajan aion testata Bellalla hyvin pelkistettyä ruokavaliota, yrjölän puuroa ja raakalihaa. Kaikki makupalat puruluita myöten jätetään pois. Tuon kahdeksan viikon aikana oireiden pitäisi lähteä pois, jos ne aiheutuvat jostakin, mitä Bella tällä hetkellä syö. Eläinkaupan myyjä sanoi, että mm. naudan vuotaluut, joita meidän koirat rakastavat, aiheuttavat monelle allergisia oireita. Ihan yhdessä yössä tuo ruokavalion muutos ei tapahdu, vaan teen sen niin, ettei massu mene sekaisin. Uskoakseni tämän viikon lopulla ollaan päästy jo uuteen ruokavalioon.

Kuvassa uusi neulepaita. Tulkoon syksy, meitä ei palele!

Tampereen ryhmänäyttely 5.9.2010

2010-09-05T16:28:00.004+03:00

Tampereella käytiin näyttelyssä tänään. Tuomarina oli saksalainen Karin Voye, joka puhui auttavasti englantia, mutta saneli arvostelun saksaksi. Pienten kielivaikeuksien takia luulin jo hetken, että nyt tulee todella huono arvostelu, koska ymmärsin hänen puheestaan näin: "En voi valitettavasti antaa tälle koiralle ... sen hampaiden takia". Luulin meidän suurinpiirtein lentävän kehästä, mutta hän vain syvästi pahoittelikin, kun ei voinut antaa ERI:ä! Eli EH tuli, ja millaisella arvioinnilla! Käänsin sanakirjan ja oman vanhan saksan kielen taitoni pohjalta:

14-kuinen, tasapainoisesti kehittynyt. Tummat silmät. Alapurentaa jonkun verran liikaa. Erittäin hyvät kulmaukset. Kiinteä/lihaksikas keho. Häntä erittäin hyvin kiinnittynyt. Huoliteltu turkki. Upea käytös/luonne. Alapurennasta johtuen (= koska hampaat jäävät näkyviin) EH.

Sama saksaksi, jos joku haluaa korjata mahdolliset virhetulkintani: 14 Mon. Harmonisch aufgebaut. Dunkle Augen. Vorbiss etw. weiter. Sehr gute Winkelungen. Fester Körper. Sehr gute Rutenhaltung. Gepflegtes Haarkleid. Vorzügliches Verhalten. Aufgrund der nicht geschlossenes Lefzen SG.

Eli ERI:ä sitten metsästetään vielä... ;)

Mätsärissä Tikkakoskella

2010-09-04T18:41:00.009+03:00

Uskalsin vihdoin vielä Bellankin pitkästä aikaa mätsäriin. Jä täytyy sanoa, että neiti yllätti minut täysin reippaudellaan. Vaikka kuvasta näkyy, että pöydällä vähän pelotti (yrittää täysillä nojata minuun), niin hampaat näytettiin hienosti.

Seisotukset ja kävely onnistuivat upeasti. Bella on niin miellyttämisenhaluinen, että näköjään se sitten tekee tällaistakin, kun huomaa, että mami on tyytyväinen. Kaikkein mukavinta oli kuitenkin se, miten iloisesti ja keskittyneesti se kehässä oli. Pöytää lukuunottamatta tämä ei voinut olla sen mielestä epämiellyttävää. Tuloksena oli muuten punainen nauha, vaikka jouduimme kehässä toista cotonia vastaan kisailemaan. Punaisten kehässä ei sitten enää tullut jatkomenestystä. Perun kuitenkin puheeni siitä, ettei Bella voi viedä mihinkään näyttelyihin sen arkuuden vuoksi.

Toinen hauska juttu oli sitten se, kuinka Tuikekin pääsi mätsäriin, vaikka itse esitin Bellan. Arvelin, että kahden koiran esittäminen kävisi mahdottomaksi viimeistään siinä vaiheessa, jos ne olisivat samassa jatkokehässä, mutta halusin kuitenkin Tuikellekin harjoitusta. Sunnuntaina 5.9. meillä on nimittäin se kauan odotettu Tampereen näyttely. Petsien Jyväskylän keskusteluissa tuli sitten asiasta puhetta, ja löysin sieltä Jasminin, joka suostui esittämään Tuiken. Jasminilla on itsellään kaksi ajokoiraa, joten hyppäys pieneen kehään Tuiken kaltaisen karvaturrin kanssa oli aikamoinen. Alla muutamia kuvia Jasminin ja Tuiken hienosta yhteistyöstä. Tuomari muuten kehui Tuikea sanalla "uljas".

Alla käydään keskustelua, pitääkö koiran hihnan olla esittäjän niskan takana. Tuomarin mielestä piti, minun mielestäni sen ei tarvitse olla siellä, kunhan se ei roiku siinä koiran selän päällä. Tuiken ilmekin on sellainen, että mitä sinä mies oikein horiset! :)

Vauhdikasta menoa. Huomaa, miten hiukset ja turkki hulmuavat samaan tyyliin, oli aika tuulinen ja kylmä ilta. Mun pitäis lyhyttukkaisena varmaan ottaa esitettäväkseni Jasminin ajokoirat, ja Jasmin voisi jatkaa Tuiken kanssa. :D

Tyylikäs seisotus. Tuloksena vihreä (= sininen) nauha, ei sijoitusta vihreiden kehässä. Mutta hieno kokemus Tuikelle, joka suostui mukisematta yhteistyöhön. Ja varmaan Jasmin sai myöskin hauskan uuden kokemuksen pikkukoiran esittämisestä. Kiitokset yhteistyöstä.

Allergia-asiaa

2010-08-23T17:23:00.005+03:00

Bellalla on tänä kesänä ollut pari hiivan aiheuttamaa korvatulehdusta. Se on myös alkanut kaluamaan tassunpohjia ja selästä on alkanut karva harventua. Nämä oireet saattavat eläinlääkärin mukaan johtua allergiasta.

Varasin siis ajan Keski-Suomen Eläinklinikan allergioihin erikoistuneelta eläinlääkäriltä, ja tänään siellä sitten käytiin. Tässä otteita sairauskertomuksesta: "Korvat tällä hetkellä melko hyvät, korvien puhdistusta kannattaa jatkaa parin viikon välein. Muualla ihossa lievää pinnallista oiretta: tassujen anturavälit kohtalaisesti punoittavat sekä hieman kosteat, takaselän päällä harvakarvaisuutta sekä ihon pigmentoitumista - ei merkkejä ihon syvemmästä infektiosta. Kutina esitietojen mukaan lievää. Bellasta otettiin verinäyte, joka tutkitaan atopian varalta. Seulontatestin tulokset tulevat todennäköisesti tämän vkon lopussa tai ensi vkolla. Jos seulontatestissä on positiivisia osa-alueita, tehdään jatkotutkimuksia. Tässä vaiheessa aloitetaan vain tassujen pesu Malaseb-shampoolla ja korvien huuhtelu. Jos atopiapuolella vedetään vesiperä, voidaan lähteä tutkimaan Bellaa ruoka-allergian tai kilpirauhasen vajaatoiminnan varalta."

Tuossa atopiaseulontatestissä pitäisi käsittääkseni käydä ilmi mahdolliset siitepöly- tai homesieniallergiat, jotka tällä hetkellä ovat ne vahvimmat epäilykset. Testitulosten jälkeen tiedetään vähän enemmän. Ruoka-ainerajoituksia ei toistaiseksi kannata alkaa tehdä, koska oireet näyttäisivät keskittyvän kesäaikaan. Jos olisivat ruoka-aineallergioita, niin oireita pitäisi kaiken järjen mukaan olla myös talvisin.

Sunnuntaimätsärissä

2010-08-22T17:05:00.004+03:00

Petsien porukka järjesti Jyväskylässä hyväntekeväisyysmätsärin. Tuotot annetaan eläinten turvakoti Magendalle. Tuiken kanssa lähdettiin siis mätsäilemään. Pitkästä aikaa saatiin punainen nauha, mutta punaisten kehässä ei sitten enää sijoituttu neljän parhaan joukkoon. Hyvää kokemusta tuli, ja tuomari arvioi kaikki osa-alueet (liikkeet, esiintyminen, yhteistyö ja suhtautuminen tuomariin) erinomaisiksi. Näyttelyssä oli käytössä aika kiva valmis kaavake, johon kehäavustaja sitten tuomarin sanelun mukaan rastitti, oliko kukin osa-alue erinomainen, hyvä vai "vaatii harjoitusta". Parikehässä Tuike meni tosi nätisti ja malttoi seisoa paikallaan tosi kivasti. Punaisten kehässä sitten keskittyminen vähän herpaantui ja paikallaan seisomisesta ei oikein tullut enää mitään. Kuvassa takana näkyy coton-poika (nimi jo unohtui), jonka luokse Tuike välttämättä halusi jäädä seurustelemaan. :)

Koko kesän projekti

2010-08-22T16:58:00.005+03:00

Tällaista olen näpertänyt pikkuhiljaa koko kesän. Eipä meikäläisen käsitöissä nykyään vauhti kauheasti huimaa, mutta toisaalta tämä oli kyllä aika työläs projekti. Kyse on siis pitkästä liivistä, joka on neulottu XXL-kokoon kolmosen puikoilla jämäpuuvilla(sekoite)langoista. Väri vaihtuu joka kerroksella, mikä tietysti hidasti tekemistä vielä entisestään. Nyt olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että neule on valmis ja vieläpä tosi mieleinen. Mallin otin yhdestä mustasta kangasliivistä, jota tykkään pitää töissä. Hintaa liiville tuli käytännössä 0,70 euroa, koska ainostaan yhden kerän puuvillalankaa ostin kirpparilta tätä työtä varten. Jopa napit löytyivät nappilaatikostani, kaikki erilaisia tietenkin. Tämä työ saakoon nyt sitten myös ekovuositunnisteen.

Koko suku koolla

2010-08-14T18:24:00.014+03:00

Meidän kesälomareissun hauskin päivä on unohtunut raportoimatta. Mutta nyt on tämän tarinan aika. Meidän koiratapaaminen oli oikeastaan apsotapaaminen, mutta kuten kuvasta näkyy, sekaan oli eksynyt jostain kumman syystä myös kaksi coton de tulearia ja yksi pikkuruinen chihuahua. Tämän tarinan päähenkilöitä eivät nyt ole Bella, Elvis eikä Dina, vaan me apsot: Tuike, Pontus, Salsa, Wanda ja Sissi. Sissi on meidän äiti ja me muut ollaan saman pentueen sisaruksia, vähän yli vuoden vanhoja. Alla olevassa kuvassa me kaikki odotellaan Pontusta saapuvaksi.

Meidän kasvattaja Liisa halusi kuvat kaikista pennuista poseeraamassa. Ensin minä, Tuike.

Sitten Pontus-veikka, joka onkin kovasti minun näköiseni. Ja tosi komea, sai SERTin ihan ekasta näyttelystään! Onnea velipojalle.

Seuraavaksi mustat siskot Salsa ja Wanda, jotka ovat niin samannäköisiä, että tottumaton ei meinaa oikein erottaa. Salsalla oli näissä kuvissa ponnarit peräkkäin päässä, Wandalla vierekkäin saparoina.

Tässä kuvassa näkyy oikein hyvin, miten me ollaan Pontuksen kanssa ihan samanväriset ja aika lailla samannäköisetkin. Minä olen lilanvärisissä saparoissa vasemmalla, Pontus ponnareissa oikealla.

Pontus juoksi koko ajan minun perässäni. Hassua, että mustat siskot eivät kiinnostaneet sitä yhtään!

Tästä kuvasta huomaa hyvin, että Pontus oli aika paljon isompi kuin minä. Veikka on kuulemma tosi hyvä poika syömään. Siinäkö syy, että se on noin paljon minua isompi?

Sissi-äiti oli ihana: Se putsasi minun korvani heti, kun tulin pihaan. Ihan selvästi se muisti pienen pentunsa ja alkoi hoitaa minua. Muuten se tyytyi seuraamaan tilannetta hillitysti hieman sivummalta, omaan arvokkaaseen tyyliinsä. Tuleekohan minustakin isona vähän hillitympi, vai ainako luonteeni pysyy tällaisena touhottavana? Koiratapaaminen oli tosi kiva, toivottavasti nähdään vielä uudelleenkin!

Lapin kuulumisia Bellan ja Tuiken silmin

2010-08-02T18:23:00.014+03:00

Me käytiin heinäkuun lopussa Lapissa meidän perheen ihmisten kanssa. Ajeltiin matkailuautolla ja nähtiin kaikenlaista. Tässä vähän maistiaisia kuvien muodossa. Tästä postauksesta puuttuu vielä se hauskin osuus, eli Keminmaan koiratapaaminen, koska mami on niin tuskaisen hidas muokkaamaan ja pienentämään kuvia, ettei se vielä tähän postaukseen jaksanut. Yläkuvassa näkyy ihan oikea meri, me ollaan Kemissä. Alakuvassa tuuli vaan turkissa tuivertaa rantaniityllä.

Seuraavissa kolmessa kuvassa seikkailemme Lemmenjoella. Vesi oli ihanan kirkasta ja hirmuisen kylmää. Eihän me muutenkaan mitään uimareita olla, mutta meidän perheen uimaintoilijatkin meinasivat palelluttaa itsensä. Kun aamulla herättiin, kuultiin, että yöllä oli tunturissa satanut lunta. Autossakin oli aika kylmä, kun ei kukaan ollut hoksannut laittaa lämmitintä päälle. Onneksi on turkki!

Näille otuksille me haukuttiin aina kun auton ikkunasta huomattiin. Poroja kuulemma. Ihme tyyppejä, kun tielle hyppivät. Eikö ne tiedä, että sellainen on vaarallista?

Inarinjärven rannallakin käytiin nuuskimassa tuulia. Oli niin iso järvi, että sitä tunsi itsensä ihan pieneksi. Ai niin, mehän ollaan pieniä.

Kuusamossa me käytiin minikarhunkierroksella. Ei siis kävelty koko 15 kilometriä, vaan valittiin Juumasta lähtevä muutaman kilometrin maisemareitti. Alakuvassa me kävellään mamin kanssa reippaasti riippusiltaa tuon kosken yli, joka näkyy riippusiltakuvan alla. Mami ihmetteli, miten me uskallettiin. Joo, ja tältä reissulta mami sai matkamuistoksi mahtavat mustelmat, kun se taittoi nilkkansa johonkin koloon ja putosi polvilleen aikamoiseen juurakkoon.

Käytiin me sitten vielä tutustumassa joihinkin montakymmentä vuotta vanhoihin sotahistoriallisiin kohteisiin, mutta ei ne meitä oikein kiinnostaneet. Vähän katseltiin auton ikkunasta ja haukoteltiin.

Bellan loppukommentti: Reissu oli muuten ihan kiva, paitsi että Tuiken vatsa alkoi stressata ja tuottaa ylikierroksilla vatsahappoja. Muutamana päivänä se oksenteli ihan sivistyneesti lattialle tai ulos sellaisia tyhjän mahan kuohukasoja. Niitä me vielä siedettiin. Mutta viimeisenä yönä se oksensi mamin päälle ja minun turkille. Silloin mami ponkaisi ylös sängystä, herätti iskän ja sitten lähdettiin yhtäkkiä keskellä yötä ajamaan kotiin, kun ei siinä sängyssä enää voinut kuulemma nukkua. Niille tuli vissiin vähän kiire saada Tuike eläinlääkäriin vatsalääkkeitä hakemaan. Nyt Tuiken vatsa on jo rauhoittunut samoilla närästyslääkkeillä, mitä se on syönyt aikaisemminkin.

Kansikuvatyttö

2010-07-27T17:01:00.003+03:00

Uusi Koirafanitus ilmestyi tänään. Ja kukas siinä kannessa komeileekaan? Pikku Beltsukkahan se siinä. Kumpikaan tytöistä ei päässyt julisteeseen (nuo julisteen chihut kuuluvat työkaverilleni), mutta molempien kuvia on lehdessä sisällä jutussa, joka käsittelee koirien valokuvausta. Kiva juttu!

Rolle

2010-07-18T19:26:00.004+03:00

Kuvassa Rolle, meidän perheen uusi lelu. Joo-o, varsinainen ekoteko oli ostaa toinen auto, kun vielä vuoden alussa toitotin ekovuositeemaa. Näin se ihmisen mieli näköjään muuttuu. Ekovuosi taisi kaatua tähän ostokseen... :/

Meidän perheen pitkäaikainen haave on ollut lähteä kiertämään Lappia matkailuautolla. Koska lemmikit sallivaa vuokra-autoa on ollut vaikea löytää, päätimme lopulta ostaa oman. Iso investointi, ja varmaan ihan älytönkin, mutta pääsemmepä vihdoin toteuttamaan suunnitelmamme. Joskus on repäistävä, eikä aina vaan suunniteltava.

Mukaan lähtevät myös karavaanarikoirat Bella ja Tuike. Molempien kanssa matkailuautoilua on jo jonkun verran pikkumatkoilla harjoiteltu, ja ihan hienosti on mennyt. Onneksi pahimmat helteetkin näyttävät nyt laantuneen, joten eiköhän meidän matkailu suju ihan hienosti.

Matkan varrelle on suunniteltu Karvisnäyttelyä, koiratapaamista, Kilpisjärveä, Lemmenjokea, Inarinjärveä ja viimeiseksi Raatteen tietä. Bloggausta reissusta tulossa viimeistään matkan jälkeen, mutta jos nettitikku suostuu toimimaan, niin ehkä jotain jo matkan varreltakin. :)

Mansikkamätsärissä 11.7.2010

2010-07-16T12:59:00.006+03:00

Lauantain Oulun näyttelyn jälkeen samalla turkinlaitolla meni myös Uuraisten Jokihaarassa järjestetty mansikkamätsäri. Tuo hauska nimi tuli siitä, että palkintona oli lahjakortteja läheiselle mansikkatilalle. Menestys ei ollut suurensuuri, sinisten kakkonen (kun sinisissä pieniä koiria oli vain kolme), mutta mielestäni Tuike esiintyy kerta kerralta paremmin. Ja ehkä jopa itsekin on esittämisessä pientä parannusta tapahtunut. Tämä on näköjään harjoittelua vaativa laji, ja tarvitaan toistoja, toistoja, toistoja.

Jos Bellalle saisi jostain kaupasta ostettua vähän lisää itseluottamusta, se saattaisi pärjätä mätsäreissä Tuikea paremmin. Apso näyttää olevan niin vieras rotu noille mätsärituomareille, etteivät ne oikein osaa sanoa näistä juuta eikä jaata. Tämäkin tuomari sanoi Tuiken ollessa pöydällä, että ei hän oikein tiedä, mitä tältä pitäisi katsoa! No, onneksi itse ajattelen, että mätsärit ovat tosiaan vain leikkimielisiä kisoja ja harjoittelupaikkoja oikeisiin näyttelyihin.

Yläkuvassa Tuike seisoo aika hienosti, ja alakuvasta näkyy, että hampaiden näyttökin sujuu jo. Kiva juttu, nimittäin seuraavaan viralliseen näyttelyyn on jo ilmoittauduttu! Tampereen ryhmänäyttelyssä 5.9. ollaan taas kehässä, tuomarina saksalainen Karin Voyve. Näyttelyvuoden päättää sitten Jyväskylän kansainvälinen näyttely marraskuun lopussa. Neljä näyttelyä vuodessa on jo aika paljon koiranomistajalta, joka alunperin suhtautui aika epäileväisesti koko näyttelytouhuun... :D

Oulun KV näyttely 10.7.2010

2010-07-12T11:52:00.015+03:00

Aika rankka reissu oli Keski-Suomesta Ouluun ja takaisin melkoisessa helteessä. Mutta toisaalta kiva oli reissu, ja kiva oli nähdä kasvattajaa, Tuiken siskoja Wandaa ja Salsaa, ja Dixie-iskän omistajaa, vaikkei Dixie itse paikalla ollutkaan. Terkut vaan teille kaikille vielä. Sen verran siinä ehdittiin jutskailla, että urosten arvostelut menivät kyllä ihan sivu suun. En edes hahmottanut ROPia, piti käydä se tuloksista netistä katsomassa (Oraysha Joshua Tree).

Tuiken tulos oli JUN EH JUK1, eli hienosti meni. Tällä kertaa siskot jäivät kakkoseksi ja kolmoseksi. Nämä kolme koiraa olivat myös ainoat nartut koko rodussa, eli Tuike olisi saanut VSP:n, jos se olisi yltänyt ERIin. Mutta sitä ei nyt saatu, kun EH ei kuulemma riitä VSP:n saamiseen. Näin valisti minua eräs Rovaniemen tyttö - kiitos vaan infosta, me kun luulimme, että VSP:tä ei junnulle anneta.

Arvostelu oli hyvä kuitenkin, vaikka tuomarina toiminut tanskalainen Gunnar Nymann ei kuulemma pienistä apsoista oikein välitäkään. Tässäpä arvostelu sanasta sanaan:

1 year. Strong bodied bitch. OK shape of head. Nice dark eyes. Good expression. Good underjaw. Enough neck. Quite good forechest, must be stronger in topline. A bit high in the rear. OK croup. Good tail set. Moderate angulation in front and rear. Enough spring of ribs. OK front. Enough bone. Coat is of good quality. Must have more drive and longer steps. OK in front. Little close in rear.

Vaikka Kristiina Ahlbergin arvostelu olikin positiivisempi, aika lailla samoihin asioihin nämä kaksi tuomaria kiinnittivät huomiota niin hyvässä kuin pahassa. Molemmat olivat sitä mieltä, että kyseessä on vahva narttu, jolla on hyvä pää. Nymannin mainintaa hyvästä alaleuasta ihmettelin, koska Tuikella on kuitenkin voimakas alapurenta. Takakorkeuden huomasivat molemmat. Hyvää häntää, luustoa ja turkkia kehuivat molemmat. Ainoa, jota voisin vähän kritisoida tässä Nymannin lausunnossa on tuo vaatimus kovemmasta vauhdista ja pidemmistä askelista. Paksuturkkiset koirat olivat odottaneet arvostelua helteessä parisen tuntia, ja sitten pitäisi hölkätä kehässä iloisen raikkaana vetävin askelin. Hyvä kun suostuivat vielä kävelemään! :D

Sitten vielä muutama tunnelmapala näyttelystä kuvien muodossa.

Mustalla koiralla on helteellä kuuma, niin kuin Salsasta näkyy:

Wandaakin sai hieman houkutella kävelemään:

Kyllä tytöt sitten kävelivätkin, kunhan pääsivät vauhtiin. Ensin Salsa ja sitten Tuike:

Loppu hyvin kaikki hyvin. Poistumme tyylikkäästi paikalta - aidan yli kielletystä paikasta kiiveten. :)

Bellan kuulumisia

2010-07-04T09:39:00.009+03:00

Minuakin kuvattiin Koirafanitukseen, jopa kahteen otteeseen, koska osa kuvista valottui kovan auringonvalon takia pilalle. Näistäkin kuvista ilmeisesti nuo järvenrannassa otetut ovat liian valottuneita, mutta omasta mielestäni näytän niissä hyvin sädehtivältä. Jännityksellä täällä odotellaan, missä numerossa meidän kuvia alkaa ilmestyä. Ja pääseekö jompikumpi meistä jopa julisteeseen!

Minun kesäni on mennyt tähän asti mukavasti, paitsi kaksi päivää, jolloin on ukkostanut. Se on ihan kamalaa. Sauna on ukkosilmalla oma turvapaikkani, ja sielläkin pitää täristä ja huohottaa koko rajuilman ajan. Lääkekaapissa on paniikkitilanteiden varalta minulle rauhoittavia lääkkeitäkin, mutta ukkonen on siitä hankala, kun se tulee niin yllättäen, eikä lääke sitten ukkosen jo alettua ehdi vaikuttaa. Uutena vuotena paukkeeseen on helpompi varautua ja napata niitä lääkkeitä jo etukäteen.

Huomenna on myös yksi epämiellyttävä juttu tiedossa: Pitää käydä eläinlääkärissä. Toinen korvani taitaa olla tulehtunut, koska sitä kutittaa välillä kamalasti ja sieltä tulee ruskeaa eritettä. Kaksi vuotta sitten kesällä minulla oli useampi ulkokorvantulehdus, mutta tämä tulehdus taitaa olla ihan tuolla korvan sisällä.

Tuike 1 v

2010-07-02T09:00:00.004+03:00

Tänään on suuri ja tärkeä päivä. Olen tassutellut täällä maan kamaralla jo kokonaisen vuoden. Vuoden aikana minusta on tullut tosi hyvä tyyppi. Olen sosiaalinen, perusluonteeltani rauhallinen, tarvittaessa leikkisä, kohtuullisen pehmeäluonteinen (mitä nyt joskus jätän käskyt tottelematta, mutta en uhmatakseni vaan enemmänkin laiskuuttani tai viitsimättömyyttäni - en minä mikään palveluskoira ole!). Ihmisille ja toisille koirille olen ystävällinen, mitä nyt Bellaa vähän välillä kiusaan ja härnään, mutta sellainenhan nyt kuuluu isosiskon ja pikkusiskon elämään.

Kunhan mami pääsee töistä kotiin, se on luvannut meille Bellan kanssa synttärin kunniaksi maksamakkara-juustokakkua. Liikaa ei kuitenkaan passaa syödä, sillä viikon päästä on Oulussa näyttely, enkä voi mennä sinne läskit hyllyen. Olen kova tyttö pitämään linjoistani huolta, en koskaan syö liikaa. Turhan nirsoilun ja paastopäivät olen jo jättänyt taakseni, mutta jos ruokakupissa on mielestäni esim. kolme nappulaa liikaa, jätän ne syömättä.

Koska me ollaan Bellan kanssa niin kauniita, Koirafanitus-lehti halusi meidät malleiksi tuleviin numeroihinsa. Tiistai-iltana käytiin kuvauksissa, ja tuossa tekstin yläpuolella onkin muutama kuva, jotka päätoimittaja Liisa Kukkanen kävi minusta ottamassa, Bellan kuvia ilmestyy tänne blogiin myöhemmin. Harmi, että mami ei koskaan saa meistä näin upeita kuvia. Iso kiitos siis Liisalle!

Pieksämäen näyttelykuulumiset

2010-06-20T18:23:00.004+03:00

Olimme Tuiken kanssa tänään Pieksämäellä ryhmänäyttelyssä, joka siis oli Tuiken ensimmäinen virallinen näyttely. Mietiskelin aamulla Pieksämäelle ajaessani, että siniseen nauhaan olisin tyytyväinen. Mutta tulikin punainen! Eli JUN EH, JUK2, johon olen kyllä huiman tyytyväinen.

Arvostelu oli mielestäni upea: Erinomaisen kokoinen. Voimakas juniorinarttu. Kaunis kallo, aavistuksen pyöreät silmät. Hyvä pigmentti. Pitkä alaleuka, näyttää aavistuksen hampaitaan. Riittävä kaula. Erinomainen luusto. Hyvä runko. Hyvät takakulmaukset. Oikean laatuinen, hyvin hoidettu turkki. Hyvä häntä. Liikkuu rodunomaisesti, aavistuksen takakorkea liikkeessä. Ihastuttava luonne.

Etukäteen pelkäsin kahta asiaa: alapurentaa ja pitkää runkoa. Pituudesta ei sanottu mitään, alapurennasta kyllä, mutta ei se nyt näyttänyt ainakaan tälle tuomarille (Kristiina Ahlberg) mikään kuolemanvakava paikka olevan.

Vaihdoimme tuomarin kanssa arvostelun lisäksi myös muutaman sanasen. Hän on itse kasvattanut 14 vuotta apsoja (ei ilmeisesti enää, ainakaan kotisivujensa perusteella), ja hän ei pidä liian suurista apsoista, oli todella ihastunut Tuiken rotumääritelmän mukaiseen sopivan pieneen kokoon. Hän myös kehui Tuikea erittäin lupaavaksi, kunhan kehäkokemusta tulee lisää - etenkin minulle. Hän kehotti meitä harjoittelemaan paljon kehässä esiintymistä, koska koiran hyvä esittäminen voi olla se ratkaiseva tekijä vaikkapa EH:n ja ERI:n välillä. Tuiken turkista hän sanoi, että se on sen tuntuinen, että se tulee aikuisena olemaan todella helppohoitoinen, parin viikon pesuvälit, eikä välissä tarvitse tehdä mitään. Toivottavasti tämä ennuste käy toteen!

Olipa kannustava ja rohkaiseva alku meidän näyttelyuralle. Tälle tuomarille ainakin uskaltaa mennä toistekin. :)

Kesä on täällä!

2010-06-11T12:59:00.005+03:00

Bella se osaa nauttia kesästä. Se köllöttelee mieluusti ruohikolla (joka kaipaa kipeästi leikkaamista ja voikukkien kitkemistä!) päivää paistattelemassa, jos ei ole kovin kuuma. Palasin toissapäivänä viikon kestäneeltä työreissulta pohjoisesta ja kylläpä oli kaksi ikionnellista koiraa vastassa. Ihan kuin olisin palannut maailmanympärysmatkalta. Mukavaa olla suosittu. Myös ihmisväki kotona vaikutti tyytyväiseltä äidin kotiinpaluuseen. :)

Bellan erossaolo minusta on kerta kerralta helpompaa. Ainoa takapakki oli kesän ensimmäinen ukkonen, joka tietysti pilasi käytännössä yhden päivän ja tiesi saunassa mököttämistä. Kyllähän Bella edelleen mieluusti vetäytyy yläkertaan minun ollessani poissa, mutta enää se ei vietä siellä koko aikaa. Koko viikon ajan se oli syönyt ja ulkoillut tosi reippaasti ja innostunut aina välillä leikkimään myös Tuiken kanssa. Mutta sitten taas välistä tuli mami-ikävä, ja sitten piti painua omiin oloihinsa yläkertaan. Reppana pikkuinen.

Tuike ei ollut poissaolostani moksiskaan. En sitä kyllä odottanutkaan. Sille onneksi kelpaa joku muukin perheenjäsen seuraksi.

Eilinen Kissin konsertti oli mahtava. Muu perhe jäi vähän taemmaksi kuuntelemaan, kun äiti painui etujoukkoihin bailaamaan! Koiria emme hennoneet jättää kaksistaan, koska tulimme kotiin vasta yön hämärissä. Meillä oli oikein ihana dogsitter Leena, joka oli tehnyt illalla koirien kanssa yli kahden tunnin rauhallisen nuuskuttelulenkin.

Viikon päästä olisi sitten Tuiken eka virallinen näyttely Pieksämäellä. Kuusi apsoa on ilmoitettu mukaan, enkä tiedä, onko junnukehässä Tuiken lisäksi muita. Jännittää vähän. Suuria toiveita menestyksestä en uskalla ensimmäiseen näyttelyyn kasata, kunhan nyt selvittäisiin kumpikin kunnialla kehästä pois. :)

Pesuilta = riehuilta

2010-06-02T15:18:00.003+03:00

Kaikki koiranomistajat tietävät, millaisen hepulin koira saa aina pesun jälkeen. Niitä on todella hauska seurata. Yllä olevassa kuvassa Tuike on vetämässä henkeä kahden sellaisen hepulin välissä. Tarkkasilmäinen huomaa, että kuva ei ole eilisillan pesun jälkeen, sillä tuossa kuvassa Tuikella on vielä silmässä cherry eye.

Eilisiltana kuitenkin vietettiin taas pesuiltaa, sillä olen itse lähdössä huomenna viikon työreissulle ja villi arvaus on, että kukaan muu tässä taloudessa ei noita koiria ihan heti ole pesemässä... ;) Aivan pahin takkukausi on Tuikella ehkä jo helpottamassa, mutta kyllä eilenkin aikamoisia ylläreitä löytyi kaulalta ja korvien alta/takaa. Nuohan on niitä vakiotakkupaikkoja, mutta sitten Tuikella on usein alkavia takkuja myös lavan seudulla, mikä on minun mielestä kummallista. Miksi juuri siinä kohdin, vaikkei lapaan varsinaisesti esim. panta hinkkaa?

Onpa jännä nähdä, miten Bella reagoi nyt poissaolooni, kun sillä on kuitenkin Tuike seurana. Aiemminhan se on työreissujeni aikana usein viettänyt suurimman osan ajasta saunassa mököttämässä. Palaan raportoimaan asiasta ensi viikon lopulla, kunhan työreissusta ja Kissin konsertista Sauna Open Airissa on toivuttu! :)

Bella 4 vee

2010-05-27T19:03:00.005+03:00

Tässä on synttärisankari Bella. Tänään tulee täyteen neljä vuotta. Bella on ollut minulla jo yli puolet elämästään (2 v 3 kk).

Alla näkyy synttärisankarin juhlaleivos. Maksamakkaraa ja juustoa. Kynttilöinä savuluusta leikatut tikut ja höysteenä ihan perusnappuloita.

Bella synttärileivoksensa kimpussa. Hyvin maistui! Tuikekin sai oman leivoksen, tietenkin. Huomaa oikea posliininen kakkulautanen.

Tuiken toka mätsäri

2010-05-23T20:54:00.007+03:00

Toisessa mätsärissä oltiin Tuiken kanssa tänään. Tulos SIN, ei sijoitusta. Harmi, että meidän pari oli tosi kova, sillä se voitti punaistenkin kehän. Tuikeakin tuomari kehui kovasti, mutta tod.näk. sen pudotti hampaiden katsomisessa tapahtunut rimpuilu ja väistely. Muuten neiti meni tosi tosi hienosti ekassa kehässä, liikkui just oikeaan suuntaan ja osasi mennä käännöksetkin tosi hyvin mun liikkeiden mukaan.

Mutta sitten sinisten kehässä into loppui kuin seinään. :) Tuikea ei kiinnostanut koko touhu enää yhtään ja se päätti lähteä kehästä pois. Kiskoi koko ajan poispäin. Lähtöhän siinä sitten tuli. Tuomarin kommentti: "näyttää siltä, että sun koira ei halua olla täällä enää, joten saatte lähteä". Olin kyllä samaa mieltä. ;)

En tiedä, vaikuttiko Tuiken väsähtämiseen pitkähkö odottelu (pentuja oli yhteensä n. 30), vai se, että kehässä oli yhtä aikaa niin paljon koiria, että tuli ahdistus. Hyvää harjoittelua kuitenkin saatiin. Ensi viikonloppuna sään salliessa mennään vielä kolmanteen mätsäriin, kun sellainen tässä lähellä taas järjestetään.

Tuiken kuva on ihan kotona otettu (eikä meillä kehässä ollut tietenkään tuollaista kampausta), koska olin mätsärissä yksin. Ei ollut kuvaajaa saatavilla.

Tuiken eka mätsäri

2010-05-15T14:18:00.011+03:00

Lauantaina 15.5.2010, kesäisen kuumana kevätpäivänä, käytiin koko perheen voimalla Tuiken kanssa ihka ensimmäisessä mätsärissä. Tulos oli SIN-1, BIS-kehässä jaettiin vain ykkössija, me muut oltiin kakkosia sitten kuulemma. :) Olen oikein tyytyväinen Tuiken ensiesiintymiseen, vaikka tilanne oli outo, emmekä me ole kehässä kulkemista edes etukäteen harjoitelleet. Koirakoulun käyminen on kuitenkin ihan selvästi valmentanut Tuikea siihen, ettei se liikaa kiinnittänyt huomiota toisiin koiriin. Vähän se oli kehässä ihmeissään, että miksi sellaista pientä rinkiä pitää ympäri kävellä. Ensi viikonloppuna olis tarkoitus mennä toiseen mätsäriin, jos sää on kuiva.

Tuomarin kommentit: Ikäisekseen hyvin kehittynyt, kaunis turkki, kaipaa vielä hieman kehäkokemusta, lupaava nuori tyttö.

Yllä: Odottelua kehän laidalla, viime sutaisuja kammalla.

Yllä: Mitä mami nyt pitikään tehdä?

Yllä: Ylvästä askellusta turkki hulmuten. Tuuli vähän sekoitti turkkia koko ajan.

Yllä: Aika hyvin tuota kontaktia Tuike minuun pitää kävellessään.

Yllä: Seisotusta. Kohtuullisen hyvin Tuike pysyi paikallaan, vaikka välillä se halusi kyllä myös istua. :) Noista kuvista näkyy myös hyvin, missä mitassa Tuiken turkki on tällä hetkellä. Aika hyvässä mitassa minun mielestäni, kyse on kuitenkin vasta 10 kk ikäisestä junnusta.

Äitienpäivä

2010-05-09T11:48:00.006+03:00

Tuike onnittelee Sissi-äitiä äitienpäivän johdosta!

Bella onnittelee Milla-äitiä äitienpäivän johdosta!

Yllä minun oma äitienpäivälahjani. Koska en vielä saanut toivomaani matkailuautoa, itse tehty täytekakkukin kelpaa mainiosti. Mies on tästä kakusta erityisen ylpeä, se on järjestyksessä toinen hänen tekemänsä kakku ikinä. :) Iltapäiväkahvilla päästään maistamaan, mutta tiedän jo nyt, että maku ei tule olemaan pettymys.

Riehakasta vappua!

2010-05-01T12:54:00.006+03:00

Viime sunnuntaisen seesteisen aamulenkin päätteeksi Bella ja Tuike ottivat vähemmän seesteisen painimatsin. Nämä kuvat käyvät hyvin vapputoivotuksesta. Tänä aamuna ei ollutkaan näin kuvauksellinen keli; vettä tuli ja lammen jäätkin olivat käytännössä jo sulaneet pois. Hauskaa vappua!

Pikkutöitä jälleen

2010-04-26T20:57:00.002+03:00

Teinpä taas jämälangoista pari virkkausneulepipoa ja lapaset. Noita lapasia neuloin kaksilla puikoilla lankakerän molemmista päistä. Näin sain kaikki pienimmätkin langanjämät käyttöön ja lapasista tuli kuitenkin ihan symmetriset. En oikein tiedä, mihin näitä neulon. Tai no, Riikkis sanoi jo joku aika sitten, että joulu on ihan pian! :) Eli onhan näitä, myyjäisiä tai sitten lahjaksi vaan.

Sunnuntaiaamun tunnelmia

2010-04-25T21:57:00.007+03:00

Kun on rauhallinen sunnuntaiaamu, kello yhdeksän, aurinko paistaa, kevät tekee hiljakseen tuloaan, kirkonkellot soivat niemen toiselta puolelta ja aamulenkki koirien kanssa suuntautuu kuvassa olevaan niemenkärkeen, voi sanoa olevansa onnellinen koiranomistaja. Jos minulla ei olisi koiria, olisin tuohon aikaan sängyssä kääntämässä kylkeä ja kallis aamuhetki menisi ohi. Keskisuomalaisella mäntykankaalla on niin kotoinen olo.

Kun kerran kameran kanssa aamulenkille lähdin, niin piti tietenkin myös tyttösistä muutama kuva napata. Yritin saada Tuikesta hulmuavia juoksukuvia, mutta se haave kariutui kahdestakin syystä: 1) Tuike juoksee turkki hulmuten verraten harvoin, enemmänkin sen liikkuminen on arvokkaan verkkaista ja harkitsevaista, Bella on huomattavasti helpompi innostaa juoksuun. 2) Villapaidan alta turkin on vaikea hulmuta! Kylmyyden takia villapaitoja ei enää tarvita, mutta ne suojaavat jonkin verran turkkeja ylenmääräiseltä roskalta ja kuralta, mutta eivät takuta kuten haalarit.

Velipoika!

2010-04-20T20:52:00.006+03:00

Tänään löysin vahingossa googlesta hakusanalla "lhasa apso" Tuiken veljen Pontuksen Petsien sivut! Olipa kiva nähdä Tuiken veljestä kuvia (kuvat-välilehdellä niitä on aika paljon) ja huomata, että aika samannäköiset nämä sisarukset ovat. Toivottavasti Pontuksen omistajakin löytää tiensä tänne käymään, kun lähetin yksityisviestiä. :)

Itsekin olen kirjautuneena Petsieen tutulla Tahja-nickillä, loin sinne juuri Bellalle ja Tuikellekin omat profiilit ja lisäsin pari kuvaa. Ehkä jatkossa laitan vähän lisääkin kuvia.

Koirakoululainen, jatkokurssilla jo

2010-04-19T17:57:00.004+03:00

Näin kaunis on Tuike tällä hetkellä - kun se on pesty ja föönattu. Turkkikin lähestyy jo maata, ja kotona on lattiat täynnä havunneulasia ja muuta metsän roskaa. :)

Mutta varsinainen asiani olivat koirakoulukuulumiset. Me ollaan siis Tuiken kanssa käyty Jyväskylän Koirakeskus Doggiessa jo kahdella kurssilla, pentukurssilla ja pohjatyökurssilla. Molempiin olen ollut erittäin tyytyväinen. Pentukoulu oli lähinnä perustaitojen alkeiden opettelua: luoksetuloa, istumista, makaamista, kontaktin ottamista ja muuta tällaista helppoa. Tuike pärjäsi siellä tosi hienosti.

Pohjatyökurssilla (joka oli tarkoitettu pennuille jatkokurssiksi pentukurssille) olisi varmaan pitänyt vähän enemmän panostaa kotonakin harjoitteluun, mutta eipä sitä työssäkäyvällä perheenäidillä loppujen lopuksi niin kauheasti ylimääräistä aikaa ole. Koin myös hankalaksi kotiharjoittelussa sen, että Bella olisi pitänyt harjoittelutilanteessa sulkea ulkopuolelle (eikä talvisaikaan huvittanut uloskaan lähteä treenaamaan). Kahden koiran yhtäaikainen treenaaminen kun ei ainakaan minulta oikein onnistu.

Joka tapauksessa Tuike oppi pohjatyökurssin aikana seuraamisen alkeet, jopa käännöksiä harjoiteltiin. Tämä sujui kohtuullisen hyvin - ainakin niinä päivinä, kun Tuikella sattui olemaan sopiva treenifiilis. Mitään säntillistä seuraajaa siitä ei kuitenkaan koskaan todennäköisesti tulisi, vaikka olisihan se huvittavaa, kun se nakottaisi millintarkasti omalla paikallaan vasemman jalan vieressä ja tarkkailisi, mihin suuntaan milloinkin ollaan kääntymässä.

Harjoittelimme myös luoksetuloja, paikalleen jäämistä seisten, istuen ja maaten. Luoksetulot Tuikelta sujuivat hieman mietiskellen, mutta joka kerta se kuitenkin tuli. Kanssakurssilaisilla oli välillä hauskaa, kun he seurasivat Tuiken rauhallista kevyttä ravia. Useimmat pennut kun tulevat omistajansa luokse pää viidentenä jalkana. Paikalleen jääminen tuntui vaikealta seisoen ja maaten, mutta istuen se aina välillä onnistuikin. Tämäkin riippui kovasti päivästä. Oli niitäkin kertoja, kun en päässyt koiran luota edes puolen metrin päähän ilman että se seurasi perässä.

Harjoittelimme myös alustavasti kaukokäskyjä, ts. käsimerkeistä istumaan ja maahan menoa. Käsimerkit näyttivät pikkuhiljaa menevän Tuiken jakeluun, mutta mistään KAUKOtoiminnasta ei tosiaan vielä harjoittelun tässä vaiheessa voi puhua. Käsimerkeillä siis ohjataan koiraa ihan yhtä kaukaa kuin puheellakin... Tuikesta näytti olevan hauskaa toistaa istu-maahan-istu-maahan-istu-maahan useita kertoja peräkkäin. Sillä kun on lyhyet etujalat, niin sen on kätevä nousta ja painua taas maahan.

Peruuttamisen harjoittelu oli erittäin huvittavaa, sillä suurin osa koiristä älyää väistää, kun ihminen kävelee päälle. Mutta ei Tuike. Minä en saanut sitä peruuttamaan, ja kouluttajakin teki ison työn, että sai Tuiken ymmärtämään, miksi joskus kannattaa mieluummin peruuttamalla väistää, kun antaa ison ihmisen kävellä tai vaikka istua päälle. Itämainen itsepäisyys tuli tässä harjoitteessa upeasti esille!

Meille viimeisellä kerralla (kun kaksi viimeistä kertaa jäävät nyt tällä haavaa väliin) harjoittelimme esteen yli hyppäämistä. Tässä kohtaa ohjaaja kehotti varomaan hyppyyttämästä Tuikea kovin paljon, sillä sen pitkä selkä ei välttämättä kestä liiallista hyppyyttämistä varsinkaan kovin korkeista esteistä. Mutta pikkuesteen se selvitti hienosti, eikä sitä pelottanut este lainkaan, niin kuin useaa muuta koiraa ryhmässämme.

Kaiken kaikkiaan voisin Tuikesta todeta, että ihan maailman helpoin koulutettava se ei kyllä ole. Aikalailla tuulella käyvä. Pari kertaa satuin unohtamaan, että illalla on koirakoulu ja annoin Tuikelle vahingossa liian ison annoksen ruokaa ennen lähtöä. Näillä kerroilla Tuikea oli vaikea motivoida, koska sitä ei yhtään huvittanut syödä makupaloja. Oma vika, ei siinä mitään. Parilla kerralla Tuikella oli vaan muuten huono motivaatio, joko se säikähti jotain ääntä tai sitten sitä ei vaan kertakaikkiaan huvittanut koko touhu. Tällaisilla kerroilla ei auttanut kuin yrittää ymmärtää ja ottaa asia huumorilla. Oli myös muutamia kertoja, kun Tuike oli aivan liekeissä ja kaikki harjoitukset menivät hienosti ja se jaksoi paljon toistoja. Fiilispohjalla siis aika paljon mentiin.

Ohjaajani sanoi, että hänen mielestään itämaiset koirat ovat siitä hankalia kouluttaa, kun niillä ei ole varsinaisesti miellyttämisenhalua. Ne on jalostettu itsenäisiksi ja arvokkaiksi, eivätkä ne oikein voi ymmärtää, miksi niiden pitäisi tehdä asioita vain siksi, että ihminen niiltä niitä vaatii. Mutta toisaalta jos niitä itseään huvittaa joku asia, ne tekevät sitä mielellään. Mielestäni tuo oli ihan naulan kantaan sanottu. Joinakin päivinä huvitti, toisina ei. Ja jos ei huvittanut, Tuike ei todellakaan yrittänyt esittää muuta. Tällainen suoraviivaisuus on oikeastaan aika ihastuttava piirre.

Lähtisinkö Tuiken kanssa vielä koirakouluun? En ainakaan heti, mahdollisesti näyttelykoulutukseen voisin vielä mennä, ehkä johonkin arkitottelevaisuuteenkin. Jos vielä menen, niin ainakin tiedän, että lhasa apson koulutuksessa vaaditaan pitkää pinnaa, ymmärtäväistä otetta ja paljon huumoria. :) Vaikka nämä kurssien opit osittain unohtuisivatkin, niin varmasti tällainen yhteinen harrastaminen on parantanut ja vahvistanut Tuiken ja minun välistä suhdetta. Bellan tavoin se on kovin kiintynyt minuun ja kulkee mieluiten aina minun perässäni. Vessassakaan ei tarvitse koskaan istua yksin!

Silmäleikkaus ohi!

2010-04-13T22:27:00.006+03:00

Näin rauhallisissa tunnelmissa meillä on vietetty tämä ilta. Tuiken silmä leikattiin tänään onnistuneesti. Esiin luiskahtanut kyynelrauhanen ommeltiin paikalleen ja vähän jotain väärään asentoon kääntynyttä rustoa poistettiin. Ompeleminen on hellävaraisempi toimenpide, jossa kyynelrauhasen ei pitäisi vioittua, joten kuivasilmäisyyttä toivottavasti ei tämän jälkeen tule. Haittapuolena on se, että cherry eye voi uusiutua, jos ompelu ei riitä palauttamaan kyynelrauhasta omalle paikalleen. Hintaa pikkuoperaatiolle tuli n. 250 e, mutta onneksi vakuutus korvaa siitä suurimman osan.

Lääkärin mukaan leikkaus voidaan tarvittaessa vielä uusia ompelemalla, mutta sitten viimeisenä vaihtoehtona on koko luomen leikkaaminen pois, mikä sitten ilmeisesti tarkoittaa kyynelrauhasen menetystä samassa rytäkässä. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Tällä hetkellä silmä näyttää tosi hyvältä, ei ole juurikaan turvotusta eikä se punoitakaan pahasti. Odotin jotenkin hurjempaa ilmestystä. En kuitenkaan viitsi nyt salamalla ottaa suoraan silmästä kuvaa.

Tuike on ollut herättyään ihan hyvävointinen ja söi kerrankin todella ison annoksen ruokaa. Onneksi klinikalta löytyi päähän sopivan pieni lampunvarjostin, joka ei elämää ihan kamalasti haittaa. Tötteröä pitäisi pitää päässä kokonaista kymmenen päivää!

Koirakoulun kaksi viimeistä kertaa jäävät nyt sairausloman takia väliin. Halutessamme me voidaan Tuiken kanssa lähteä sinne vielä jollekin toiselle vastaavalle kurssille kahdeksi viimeiseksi kerraksi korvaamaan nämä menetetyt kerrat. Katsotaan nyt, saako aikaiseksi. Voi olla, että tatsi tässä sen verran häviää, että ei tule välttämättä enää lähdettyä kahdeksi irralliseksi kerraksi. Koirakoulusta voisikin vielä erikseen raportoida toisessa postauksessa.

Kuraa kuraa kuraa

2010-04-11T13:02:00.004+03:00

Älä naura mulle, vaan vie mut suihkuun!

Kuvassa näkyy muuten tarkkaan katsottaessa (tai jos klikkaa kuvan isommaksi) myös uudelleen näkyviin pullahtanut cherry eye. Tiistaina on leikkaus.

Lomanen

2010-04-05T18:55:00.007+03:00

Keväiset terveiset pohjoisen Venetsiasta, satojen siltojen Pietarista. Otin lomasen ja vietin pääsiäisen Pietarissa. Ihana kaupunki, johon rakastun aina uudelleen. Taisi olla jo seitsemäs Pietarin-reissu.

Bella oli tuttuun tapaan viettänyt suurimman osan poissaoloajastani saunassa. Onneksi se oli kuitenkin syönyt normaalisti, käynyt mielellään pihalla ja tullut makuuhuoneeseen nukkumaan. Kovin pitkiä aikoja en kuitenkaan viitsisi olla pois kotoa, koska Bella on niin kovin kiintynyt minuun, että mököttää sitten, kun en ole kotona.

Tuike (ja muukin perhe) sen sijaan oli pärjännyt kotona loistavasti. Olipa se täyttänyt poissa ollessani jo yhdeksän kuukauttakin. Kurakelit ja edelleen kovasti takkuuntuva turkki olivat kuitenkin jo neljässä päivässä saaneet aikaiseksi kauhean ison takkupaakun kylkeen - mies kun ei harjaan koske. Onneksi turkki selvisi kamman, harjan ja selvitysaineen avulla, eikä turkkiin tarvinnut leikata kauheaa koloa kylkeen. Siitä se olisi kyllä ikävästi näkynyt. Tänään on taas pesuilta.

Alakuvassa tytöt ovat lempipaikallaan "kiskalla". Siis kyttäämässä makupaloja olohuoneen sohvalla selkänojaa vasten seisoen ja kurkkien keittiöön aukeavasta ikkuna-aukosta. :)

Viime aikoina valmistuneita

2010-04-05T18:47:00.007+03:00

Viime aikoina olen keskittynyt tällaisiin kohtuullisen nopeisiin töihin. Yläkuvassa harmaasta sarkakankaasta vaaleanpunaisin tehostelangoin ommeltu olkalaukku. Yksinkertainen, mutta aika kiva. Keskikuvassa ilman ohjetta syntynyt, osittain neulottu, osittain virkattu punainen kukkapipo 40- tai 50-luvun henkeen. En ole noista muodin aikakausista oikein perillä, mutta vanhoissa mustavalkoisissa elokuvissa on joskus naisilla tuon tapaisia myssyjä. Alla lapaset samasta langasta, josta aiemmin neuloin Tuikelle villapaidan. Neuleet ovat ekovuoden henkeen luonnollisesti lankakorin pohjalta löytyneitä, ja sarkakangas ostettu armeijan ylijäämävarastolta parin kolmen euron metrihintaan.

Kurakelit alkavat...

2010-03-21T19:03:00.004+02:00

Kevään kurakelit ovat pikkuhiljaa alkaneet Keski-Suomessa. Niitä vastaan olemme varustautuneet Hurtan kurahaalareilla. Bellan haalari istuu todella hyvin ja on sopiva, mutta Tuikelle oli vaikea löytää sopivaa Hurtan mallistosta: sillä on liian lyhyet jalat tuohon Bellan haalariin. Jouduin sitten ottamaan haalarin, joka on suunniteltu kääpiömäyräkoiralle! Lahkeet ovat siis sattuneista syistä vähän liian lyhyet, joten melko paljon tassukarvaa pursuaa ulos haalarista. Sovitettiin myös tavallisen mäyräkoiran haalaria, jossa lahkeet olivat sopivat, mutta selkä liian pitkä eikä häntä päässyt nousemaan oikeaan asentoonsa selän päälle.

Varmaan paras keino selvittää kurakelit on lenkkeillä mahdollisimman paljon metsässä. Siellä on pitkään lunta, eikä loppujen lopuksi koskaan ihan kuraista. Märkää kyllä, mutta metsän karike havunneulasineen ei likaa turkkia samalla tavalla kuin tienvarsien kura. Onneksi meidän pihasta pääsee suoraan metsään, ei tarvitse välttämättä tielle lähteä lainkaan. Metsä ei ole suurensuuri, mutta kyllä se pienen koiran lenkkeilyyn riittää.

Lankakorin tyhjennystä

2010-03-20T18:15:00.005+02:00

Lankakorin tyhjennysoperaatio etenee. Yllä räsymaton tapaan tehty puuvilla(sekoite)paita. Sopii käytettäviksi sellaisina aamuina, kun ei osaa päättää, mitä väriä valitsisi päälle. Sama sitten valita ne kaikki! Alakuvassa pikkupussukka pörrölangasta (Novitan Tango Fani), joita niitäkin on jäänyt nurkkiin pyörimään.

Sain vihdoin blogin otsikkokuvan vaihdettua. Nyt on Tuikekin päässyt mukaan. :)

Vatsatauti

2010-03-12T18:50:00.003+02:00

Tänään oli Bellan vuoro sairastaa. Aamu alkoi kauhealla oksentamisella. Bella oksensi varmaan 10 kertaa aamulla ja oli todella vaisun oloinen, kun olin töihin lähdössä. Ruuasta se ei ole koskaan aiemmin kieltäytynyt, mutta tänä aamuna ruokaa laittaessani se makasi aivan voipuneena keittiön matolla. Olipa kurja lähteä töihin ja jättää se siinä kunnossa kotiin.

Töistä soittelin sitten eläinlääkärille, ja sieltä kehotettiin tulemaan näyttämään sitä, kun oireet olivat olleet noin rajut. Iltapäivällä vein Bellan sinne, sillä todettiin kuumetta 39,4, ja tulehdusarvot olivat verikokeessa hieman kohollaan. Suolisto ei ollut arka, joten eläinlääkäri totesi mahalaukun olevan ärtynyt syystä tai toisesta. Toissailtana Bella söi kyllä ulkoa jotain kummallista, jota en ehtinyt saada sen suusta pois. Ehkä ärtyminen johtui siitä. Tavallisesti Bellan vatsa on aina ihan loistavassa kunnossa, eikä sillä ole taipumusta oksenteluun eikä ripulointiin.

Koska viikonloppu oli tulossa, eläinlääkäri pisti Bellan n. tunniksi tippaan nesteytykseen. Saimme myös antibioottikuurin ja oksentelua hillitsevää sekä vatsansuojalääkettä. Ruokaa saa alkaa antaa huomenna alkaen keitetyllä riisillä.

Tuikesta sen sijaan on hyviä uutisia. Cherry eye painui itsekseen pois vuorokauden sisällä siitä, kun olin tilannut leikkausajan! Ainakaan toistaiseksi se ei ole ilmaantunut takaisin, joten leikkausaika on peruttu. Voi olla, että se vielä jossain vaiheessa uusiutuu, mutta enpä maalaile turhaan piruja seinille.

Turkinhoitoa ja TURKINHOITOA

2010-03-07T12:36:00.006+02:00

Yllä Bella uudessa maastovillapaidassaan. Nyt kelpaa lähteä maastoon. Ai niin, paitsi että siellä on lunta niin paljon, etteivät pienten koirien jalat oikein riitä kulkemiseen.

Toissailtana pesin molemmat koirat. Tässäpä pesun ja jälkihoidon kulku pääpiirteissään:

BELLA: Koira viedään suihkuun, kastellaan turkki ja pestään se. Huuhdellaan, laitetaan hoitoaine ja mennään saunaan lämmittelemään hetkeksi. Huuhdellaan hoitoaine pois, kuivataan koira ja jätetään juoksentelemaan ja kuivailemaan turkkiaan hetkeksi. Aikaa kului n. 15 minuuttia.

TUIKE: Koira viedään suihkuun. Turkin kastelemiseen kuluu vettä ja minuutteja, koska aluskarvaa on niin paljon. Myös shampoon hieromiseen ja huuhteluun kuluu paljon aikaa. Hoitoaine turkissa mennään saunaan vähäksi aikaa lämmittelemään. Hoitoaine huuhtoutuu turkista yllättävän nopeasti. Päästetään koira pyyhekuivauksen jälkeen juoksentelemaan asuntoon siksi aikaa, että omistaja selviytyy saunasta ja suihkusta ulos. Aikaa kului n. 30 minuuttia.

Kun omistaja tulee saunasta ulos, Bella on lähes kuiva, kun taas Tuikea palelee märässä turkissa. Ensimmäisenä käsittelyyn joutuu siis Tuike.

TUIKE: Otetaan fööni, harja, kampa ja sakset. Takkuikä on iskenyt, kun turkki kasvaa juuri nyt (ikää 8 kk) vauhdilla. Föönataan, kammataan ja harjataan. Pari takkua jaloista ja yksi korvan takaa on pakko selvittää saksien kanssa, vaikka edellisestä pesusta on vasta vähän reilu viikko. Aikaa kuluu n. 1,5-2 h. Täytynee hankkia tehokkaampi fööni, sellainen jota käyttäessä molemmat kädet jäävät vapaaksi. Tuloksena ihanan pehmoinen ja siloinen turkki, joka yltää lähes maahan asti.

BELLA: Tuikea käsitellessä Bella on kuivunut jo niin paljon, ettei fööniä tarvita. Sitä paitsi Bella pelkää sitä muutenkin. Otetaan koira ja kampa syliin. Kammataan turkki auki. Aikaa kuluu n. 10 minuuttia. Saksia ei tarvita, vaikka edellisestä pesusta ja perusteellisesta harjauksesta on yli kaksi viikkoa. Tuloksena ihana valkoinen pilvenhattara.

Talvilomalla viimeisteltyjä

2010-03-05T10:16:00.004+02:00

Kuluvalla hiihtolomaviikolla olen saanut pääteltyä kuvan kolmet sukat, joita olen neuloskellut ja samalla vajentanut lankavarastojani. Pienimmät on varmaan kokoa 34-35, keskimmäiset 41-42, ja suurimmat 43-44. Tällä hetkellä puikoilla on puuvilla- ja puuvillasekoitelangoista ihan pähkähullu jämälankaraitapaita. Saas nähdä, missä sitä pystyy edes käyttämään.

Tuiken silmä on kortisonin ansiosta rauhoittunut, mutta vilkkuluomi on edelleen näkyvissä, eli leikkaus varmaan tulee. :/

Ekovuodesta: Helmikuussakin muistin ekoilla kohtuullisesti, mutta ehkä einesten määrä oli kasvussa tammikuun alkuhuumaan verrattuna. Kaikenlaisen pahvin kierrätys näyttää nyt vakiintuneet hyvälle tasolle. Nyt maaliskuun alussa tein kirpparilta todellisen löydön: vanhan puisen pienen kirjoituspöydän, jonka avulla saan meidän makkariin perustettua itselleni työpisteen (työtuoli oli tosin ostettava uutena, kun halusin satulatuolin). Jatkossa joudun paiskimaan töitä myös kotona, koska olen juuri aloittanut väitöskirjaprojektin. Helmikuussa minut hyväksyttiin Jyväskylän yliopiston jatko-opiskelijaksi, ja nyt sitten iso urakka odottaa.